Arjen uskomukset ruoasta ja terveydestä

Mikä saa ih­mi­set us­ko­maan asi­oi­hin, jot­ka ei­vät ole tot­ta? Se on meil­le luon­tais­ta ja kei­no sel­viy­tyä. Ih­mi­nen us­koo omiin sil­miin­sä, tun­tei­siin­sa, ko­ke­muk­siin­sa ja so­pi­vak­si va­li­koi­maan­sa tie­toon. Niin pi­tää ol­la­kin, kos­ka muu­toin ih­mi­nen tu­lee hul­luk­si. Mut­ta se on myös syy, mik­si tu­lem­me aina us­ko­maan sel­lai­si­a­kin asi­oi­ta, jot­ka ei­vät aina ole niin kuin us­ko­taan. Elä­mä vaa­tii jat­ku­vaa päät­te­lyä. Teem­me sitä koko ajan eri sy­vyys­ta­soil­la. Se on vält­tä­mät­tö­myys, kos­ka jos­kus tar­vi­taan no­pei­ta pää­tök­siä. Ta­kas­sa loi­mot­ta­va tuli ei ai­heu­ta re­ak­ti­o­ta, mut­ta tu­len nä­ke­mi­nen vää­räs­sä pai­kas­sa vaa­tii no­pe­aa re­a­goin­tia.

Myös vaa­ras­ta vies­ti­mi­nen saa re­a­goi­maan hel­pom­min kuin myön­tei­nen sa­no­ma. Jos jo­hon­kin luul­laan liit­ty­vän hait­taa, asi­aa ei yleen­sä sel­vi­te­tä, vaan käyt­töä ra­joi­te­taan var­muu­den vuok­si. Aja­tel­laan ”En me­ne­tä mi­tään, jos väl­tän ris­kin, vaik­ka tur­haan. Jos otan ris­kin, olen tyh­mä.” Elintarvikeesimerkkinä käy vaik­ka­pa lisä­ai­neet.

Arki­a­jat­te­lus­sa no­pea ja sin­ne­päin teh­ty pää­tel­mä usein riit­tää. Jos ha­lu­aa Rova­nie­mel­le, aluk­si riit­tää tie­to men­nä poh­joi­seen päin. Sit­ten lä­hem­pä­nä voi ky­syä tie­tä tar­kem­min. Arki­a­jat­te­lu an­taa toi­min­ta­val­miut­ta ja var­muut­ta. Sinnepäinpäätelmät ovat meil­le tär­kei­tä, mut­ta suur­piir­tei­syys me­nee vä­lil­lä met­sään.

Päätelmä voi johtaa harhaan

Luon­nol­li­suus he­rät­tää po­si­tii­vis­ta ajat­te­lua, ja luon­nol­li­nen ko­e­taan ter­veel­li­sek­si. Teh­das­val­mis­tei­nen puo­les­taan ko­e­taan epä­ter­veel­li­sek­si, kos­ka teh­taas­ta tu­lee sa­vua ja saas­tet­ta. Mut­ta ovat­ko kaik­ki luon­non­tuot­teet sit­ten­kään aina ter­veel­li­siä, esi­mer­kik­si so­ke­ri, ko­ka­ii­ni tai sya­ni­di?

Suk­laas­sa on pal­jon ener­gi­aa ja her­neis­sä vä­hän. Her­nei­tä siis voi syö­dä kuin­ka pal­jon vain eikä suk­laa­ta edes pien­tä mää­rää. Suur­piir­tei­sen arki­päät­te­lyn mu­kaan suk­laa­pa­tu­kas­sa on aina enem­män ener­gi­aa kuin her­neis­sä, vaik­ka nii­tä oli­si äm­pä­ril­li­nen.

Ku­kin te­kee pää­tel­män omien tie­to­jen­sa pe­rus­teel­la, ja ensi­re­ak­tio si­säl­tää tun­ne­ar­vi­on. Jos pyy­de­tään ar­vi­oi­maan, kum­pi on ym­pä­ris­tö­ys­tä­väl­li­sem­pi muo­viin pa­kat­tu vai pak­kaa­mat­to­ma­na myy­tä­vä pap­ri­ka, ensi­re­ak­tio voi olla: pak­kaa­ma­ton, kos­ka sii­nä ei ole maa­tu­ma­ton­ta muo­via. Osa ehkä jää miet­ti­mään pap­ri­kan koko elin­kaar­ta: mis­sä se on kas­va­tet­tu, mikä on sen vesi- ja hii­li­ja­lan­jäl­ki, mitä jos pak­kaa­ma­ton pi­laan­tuu en­nen käyt­töä jne.

Arkiajattelussa totuuskin on tunneasia

Jos pi­tää ver­ra­ta goiji-mar­jan ja kar­pa­lon ter­veel­li­syyt­tä, tut­ki­ja al­kaa poh­tia, mitä ter­veel­li­syys tar­koit­taa, mi­hin vai­ku­tus pe­rus­tuu ja onko sii­tä tut­kit­tua tie­toa? Useim­mil­le pe­rus­te­luk­si riit­tää myyntipisteessa ker­rot­tu tie­to: uu­sin­ta uut­ta, pa­ran­taa mitä vain, tä­ti­kin käyt­ti.

Miel­ty­myk­set ja ar­vot­kin vai­kut­ta­vat us­ko­muk­siin. Ha­lu­taan ja us­ko­taan, että jo­kin on tot­ta, esi­mer­kik­si se, että luo­mu on pa­rem­paa. Se joka sa­noo toi­sin, on kyl­mä ja sydämentön. TL.

Läh­de:

Psy­ko­lo­gi­an toh­to­ri Marieke Saherin lu­en­to Ra­vit­se­mus­te­ra­peut­tien yh­dis­tyk­sen ke­vät­kou­lu­tus­päi­vil­lä: ”Ar­jen us­ko­muk­set ruo­as­ta ja ter­vey­des­tä – mi­hin vaih­to­ehto­suun­taus­ten kieh­to­vuus pe­rus­tuu?”