Terveysviestintä ja ravitsemuskasvatus sosiaalisessa mediassa
Internetin synnyttämä ja sosiaalisen median vauhdittama tiedonvälittämisen muutos heijastuu koko yhteiskuntaan. Tämä vaikuttaa myös käsityksiin elintapasairauksien ehkäisystä ja hoidoista.
Vuonna 2009 sikainfluenssarokotetta vastaan nousi näkyvä sosiaalisen median liike. Eduskuntaa myöten keskusteltiin, miten tällaiset äänet voitaisiin vaimentaa. Nyt on paljastunut, että sikainfluenssarokotteella on jonkinlainen yhteys lasten narkolepsiaan sairastumiseen. Oliko sosiaalinen media sananvapauden voitto vai yhteiskunnallisen kaaoksen aiheuttaja?
Keväällä 2011 uutisoitiin Teknologian tutkimuskeskus VTT:n johtamasta kansainvälisestä hankkeesta, jossa tutkitaan, kuinka sosiaalisen median avulla voidaan parantaa ikäihmisten elämänlaatua. Uutinen on osa puhetavan muutosta: sosiaalinen media on alettu näkemään ratkaisuna terveyden edistämisessä.
Minkä hahmon sosiaalinen media saa?
Internetin ja sosiaalisen median ympärille on syntynyt erilaisia käyttäjäryhmiä. Tyypillisesti vanhemmat ihmiset ovat funktionaalisia käyttäjiä ja tiedonetsijöitä. Heille Internet on väline: median ja hakupalveluiden jatke. Nuoremmille Internet on välineen lisäksi toimintaympäristö. Sosiaalisessa mediassa ollaan yhteydessä elämän ihmisiin. On kasvamassa sukupolvia, joille itseilmaisu julkisessa tilassa on helppoa ja itsestään selvää.
Sosiaalinen media on yhä yleisempi tapa löytää vertaisia, joilla on yhteinen elämäntilanne ja yhteiset tavoitteet. Terveydestä keskusteltaessa nimettömyys tarjoaa suojan kertoa kipeistäkin asioista. Monille kirjoittaminen on puhumista helpompi tapa jakaa elämäänsä. Sosiaalinen media mahdollistaa yksilöllisen palautteen. Palautetta voivat antaa vertaiset, asiantuntijat tai teknologiset sovellukset, kuten ruokapäiväkirjat.
Yhteistoiminnallisuus on keskeistä sosiaalisessa mediassa. Tämä näkyy muun muassa siten, että erilaisia yhteisen ruokakulttuurin jakavia yhteisöjä on valtava määrä. Odottavien ja pienten lasten äitien, keliaakikoiden, laihduttajien, karppaajien, urheilijoiden ja monien muiden erityisruokavalioiden ympärille on syntynyt eläviä yhteisöjä.
Asiantuntijuus on murroksessa
Facebook on usein keskusteluissa ja uutisoinnissa sosiaalisen median synonyymi. Kyseessä on kuitenkin paljon laajempi ilmiö. Helsingin Sanomien eläkkeelle jäänyt päätoimittaja Janne Virkkunen kirjoittaa Helsingin yliopiston strategiablogissa mediakentän murroksesta: ”Muutos on todennäköisesti syvällisempi kuin osaamme tänään kuvitella, mutta se tapahtuu todennäköisesti hitaammin kuin tänään arvioimme”.
Uusi tiedonvälittämisen ekosysteemi on suuri haaste myös terveydenhuollolle. Ylhäältä alaspäin tapahtuvat terveysviestintä ja -interventiot ovat yhä vaikeampia. Kliinikot kohtaavat entistä itsetietoisempia asiakkaita ja organisaatioista keskustellaan sosiaalisessa mediassa, tahtoivat he sitä tai eivät. On esitetty, että olemme siirtyneet auktoriteettiuskosta asiantuntijavihaan. Kehityksen voi nähdä myös demokratian voittona: sosiaalinen media lisää kansakunnan muistia ja tekee yhteiskunnasta avoimemman.
Koulutetut terveysasiantuntijat ovat edelleen harvinainen näky sosiaalisessa mediassa. Ongelmia ovat resurssien ja tietotaidon puute. Sosiaalisessa mediassa asiantuntijat ovat saaneet parhaiten näkyvyyttä mediatalojen tuottamien painonhallintayhteisöpalvelujen kautta (Kiloklubi ja Keventäjät).
Asiantuntijoiden ylläpitämiä blogeja on ilmaantunut yhä enemmän (esim. Pronutritionist). Yleensä blogit ovat yksittäisten asiantuntijoiden tuottamia. Blogien erityislaatuisuus syntyy helposta julkaisukanavasta, joka toimii hyvin yhteen hakukoneiden kanssa ja jonka kautta voi synnyttää laajoja verkostoja muiden bloggaajien ja sosiaalisen median aktiivien kanssa. Suosituimpien suomalaisten ravitsemusblogien lukukerrat viikossa ovat yleensä tuhansia, suurimmillaan kymmeniä tuhansia.
Maailmalla suurta suosiota nauttii professori Marion Nestlen Foodpolitics-blogi. Yhdysvalloissa toista sataa ravitsemusterapeuttia käyttää aktiivisesti Twitteriä.
Sosiaaliseen mediaan meno vaatii henkilökohtaisuutta
Asiantuntijaorganisaatioiden rooli sosiaalisessa mediassa on vaatimaton. Sosiaaliseen mediaan jalkautumisessa ei ole kyse vain uudesta viestintäkanavasta, vaan myös uudesta toimintakulttuurista ja tavasta ajatella. Isot terveystoimijat eivät ole kyenneet toistaiseksi vastaamaan sosiaalisen median pienten ketterien toimijoiden luomaan haasteeseen.
Asiantuntijalähtöisen läsnäolon ja viestinnän luominen sosiaaliseen mediaan vaatii muutosta. Sosiaalinen media on kuin valtavalla vauhdilla kasvava metropoli. Ihmisiä ja viestintää siellä ei voi ymmärtää vain lintuperspektiivistä. On asetuttava ihmisten tasolle.
Henkilökohtaisuus ja ihmisten tasolla toiminen tarkoittaa sekä asennetta että viestinnän tapoja ja sisältöjä. Eviran pääjohtajan Jaana Husu-Kallion kolumnit ovat saaneet hyvän vastaanoton kauttaaltaan sosiaalisessa mediassa. Kolumneissaan Husu-Kallio on onnistunut edustamaan sekä instituutiota että yksityishenkilöä. Tätä on asiantuntijuus sosiaalisessa mediassa – ja kenties laajemminkin sosiaalisen median aikakaudella. Sosiaalinen media vaatii henkilökohtaista sitoutumista. Samalle se avaa keskusteluyhteyksiä marginaaliryhmien ja ihmisten arkeen.
Kirjoittaja: Janne Huovila
ETM, Terveys 2.0 -konsultti
“Internetin ensimmäinen vaihe oli teknologiakeskeinen, ja se mullisti tiedon saatavuuden. Toiseen vaiheeseen liittyvät sosiaalisuus ja verkostot.”
“Terveyden edistämistä sosiaalisessa mediassa kuvataan terveys 2.0 -käsitteen avulla. Siinä on kolme ominaisuutta: 1) yksilöllinen palaute, 2) yhteistoiminnallisuus ja 3) tiedonvälittämisen murros.”

Maitolähettiläs -sivusto Facebookissa

Maailmalla suurta suosiota nauttii professori Marion Nestlen Foodpolitics-blogi