Laihdutusmainonnasta ja lihavuuden kokemisesta
Suomalaiset kuluttavat noin sata miljoonaa euroa uodessa laihuuden markkinoilla. Laihdutustuotteille riittää ostajia, koska noin joka neljäs mies ja joka kolmas nainen laihduttaa.
Väitöstutkimukseni kohdistui lihavuutta ympäröivään kulttuuriin. Laihdutusmainonnasta tarkasteltiin sitä, millaisia laihdutustuotteita sodanjälkeisessä Suomessa on mainostettu. Lähteenä oli perhelehti Seura vuosilta 1948–2001. Lisäksi haastateltiin 44 vaikeasti lihavaa (painoindeksi vähintään 35 kg/m²) ihmistä, jotka osallistuivat erikoissairaanhoidon painonhallintaryhmään ja kysyttiin heidän kokemuksiaan lihavana elämisestä ja käsityksiään lihavuuden syistä. Lisäksi selvitettiin, mitä vaikeasti lihavat naiset laihduttaessaan tavoittelivat.
Laihdutustuotteita markkinoidaan puhuttelevin lupauksin
Yksi tutkimuksen päätulos on, että laihdutuksen ihmetuotteita mainostettiin runsaasti ja niiden markkinoinnissa luvattiin painon nopeaa putoamista, ulkonäön kohentumista, tuotteen turvallisuutta ja luonnonmukaisuutta sekä näläntunteen puuttumista laihduttamisen aikana.
Erikseen selvitettiin Painonvartijoiden ja rasvaimua tarjoavien klinikoiden mainonnasta, miten vastuu painosta jakautuu palvelun tuottajan ja ostajan kesken. Mainonnassa ei viitattu, että asiakas olisi vastuussa painostaan tai terveytensä ylläpitämisestä. Hänen vastuullaan oli toteuttaa elintapamuutokset tai noudattaa klinikan asiantuntijoiden ohjeita. Mainonnassa ei pidetty tärkeänä sitä, että henkilö ymmärtäisi, mikä on johtanut lihavuuden syntyyn.
Lihavuuden selitys on yhteydessä painonhallinnan onnistumiseen
Vaikeasti lihavilla henkilöillä oli useita selityksiä lihavuudelleen. Tutkimuksessa löydettiin neljä selitysmallia, joiden mukaan lihavuus johtuu elintavoista (”Mä syön liikaa makkaraa”), lääketieteellisistä syistä (”Kun tuli toi diabetes, niin sit mä aloin lihoo”), psyykkisemotionaalisista (”Mulla on niin paha olla, niin paha mieli”) tai sosiokulttuurisista syistä (”Kun mun pyörä varastettiin niin sit se liikunta jäi” tai ”Mä lihon aina jouluna”).
Painonhallinnassa onnistuneiden henkilöiden lihavuusselityksille oli tyypillistä, että ne myötäilivät tieteellistä tietämystä lihavuuden aiheuttajista.
Epäonnistujat kokivat syyllisyyttä sekä alemmuudentunnetta. He puhuivat siitä, kuinka syömistään kontrolloimalla ja liikkumalla ihminen lunastaa paikkansa niiden joukossa, joiden ei tarvitse tuntea syyllisyyttä elintapojensa vuoksi. Painonhallinnalla voi osoittaa omaavansa valtaa omaan kehoonsa ja mielitekoihinsa sekä näyttää, että toimii, kuten sosiaalisesti odotetaan.
Naiset tavoittelevat ennen kaikkea parempaa ulkonäköä
Naisten haastatteluissa toive ulkonäön kohenemisesta korostui. Kaikki naiset elämäntilanteesta, painosta ja iästä riippumatta toivoivat laihtuvansa, jotta saisivat kauniimman vartalon ja viehättävämmän ulkonäön.
On tärkeää, että terveydenhuollossa potilaita tuetaan asettamaan realistisia laihtumistavoitteita eikä uskomaan laihdutustuotteiden ostohalukkuutta lisäävää mielikuvamarkkinointia ja ylimitoitettuja mainosväittämiä.
Kirjoittaja:
FT, tutkijatohtori
Stiina Hänninen
terveystieteiden yksikkö
Tampereen yliopisto
Lähde: Väitös 10.12.2010: ”Lihavuus ja laihduttaminen laihdutusmainonnassa ja vaikeasti lihavien ihmisten kokemana ”.
Väitöstilaisuuden lektio: Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2011:48;79-81
