Maku ja nautinto nousevat terveellisyyden rinnalle

Ra­vit­se­mus on hal­lin­nut ruo­ka­kes­kus­te­lua var­maan­kin upei­den saa­vu­tus­ten­sa vuok­si. Aja­tel­laan vaik­ka Pohjois-Kar­ja­la -pro­jek­tia tai kou­lu­ruo­kai­lu­jär­jes­tel­määm­me. Ter­veel­li­syys toki kiin­nos­taa, mut­ta se ei suin­kaan ole ruo­an ai­noa ulot­tu­vuus. Nyt ruo­kaan lii­te­tään myös nau­tin­to, so­si­aa­li­nen kans­sa­käy­mi­nen, yh­tei­söl­li­syys. Eri ulot­tu­vuu­det täy­den­tä­vät toi­si­aan”, Hel­sin­gin yli­o­pis­ton tuo­re ruo­ka­kult­tuu­rin pro­fes­so­ri Jo­han­na Mä­ke­lä muis­tut­taa.

”On pak­ko syö­dä joka päi­vä elääk­seen. Ruo­kai­lu on elä­män­alue, joka kan­taa mo­nia mer­ki­tyk­siä. Ruo­ka­kes­kus­te­lu kos­ket­taa kaik­kia, ja sii­tä on jo­kai­sel­la nä­ke­myk­siä. Van­ha sa­non­ta saa uu­den muo­don: Olet sitä mitä syöt, mut­ta myös mitä et syö. Mo­der­ni elä­mä on va­lin­to­jen te­ke­mis­tä. Yk­si­löl­li­siä va­lin­to­ja on mah­dol­lis­ta to­teut­taa. Va­lit­se­mat­ta jät­tä­mi­nen­kin on ak­tii­vi­nen teko. ”

”Nyt ruo­ka näh­dään myös kult­tuu­ri­na. Sen­hän pi­täi­si olla it­ses­tään sel­vää. Aja­tel­laan vaik­ka sa­naa agriculture. Se on maan muok­kauk­sen tai vil­je­lyn tai­toa ja tie­det­tä. Mitä muu­ta ruo­an tuo­tan­to siis on kuin kult­tuu­ria?”, Jo­han­na Mä­ke­lä nau­rah­taa.

Suo­ma­lai­nen ruo­ka­kult­tuu­ri on sitä, mitä ja mi­ten Suo­mes­sa syö­dään. Ruo­ka on osa kan­sal­lis­ta iden­ti­teet­tiä. Olem­me oi­keu­te­tus­ti yl­pei­tä raa­ka-ai­neis­tam­me, vaik­ka­pa mar­jois­ta ja jär­vi­ka­lois­ta. Hyvä esi­merk­ki ovat myös yr­tit. Nii­den run­sas käyt­tö ei ole pe­rin­teis­tä keit­to­tai­to­amme. Mut­ta nyt nii­den arvo on oi­val­let­tu ja huo­mat­tu, että vii­leä va­loi­sa ke­säm­me on yrt­ti­mark­ki­noil­la kil­pai­lu­valt­ti. Ma­kua ja aro­mia on.

Ruoan maku on löydetty uudelleen

Lähi­ruo­ka­kes­kus­te­lu osoit­taa ruo­kai­luun ja syö­mi­seen liit­ty­vät laa­jat ko­ko­nai­suu­det. Pai­kal­li­sen ruu­an ja alku­pe­rän ko­ros­ta­mi­nen on glo­baa­li il­miö ja nyt sil­lä on nos­tet­ta myös Suo­mes­sa. Lähi­ruo­kaan lii­te­tään pai­kal­li­nen ta­lous ja hy­vin­voin­ti, mut­ta sa­mal­la et­si­tään myös suo­ma­lai­sen ruu­an vien­ti­mah­dol­li­suuk­sia.

”Lähi­ruo­ka­kes­kus­te­lun myö­tä on löy­ty­nyt uu­del­leen ruu­an maku. Ruu­an alku­perä ko­e­taan myös maun alku­pe­rä­nä.  Oi­val­le­taan, että tuo­tan­to­ta­val­la, la­jik­keil­la ja kas­vu­ym­pä­ris­töl­lä on to­del­la vai­ku­tus­ta raa­ka-ai­nei­den ma­kuun”, Jo­han­na Mä­ke­lä toi­vot­taa maun re­nes­sans­sin ter­ve­tul­leek­si.

Ym­pä­ris­tö­ky­sy­myk­set, tuo­tan­non ja ku­lu­tuk­sen kes­tä­vyys tu­ke­vat pai­kal­lis­ta ruo­ka­kult­tuu­ria. Jo­han­na Mä­ke­lä on tyy­ty­väi­nen sii­hen, että MMM:n tuo­rees­sa sel­vi­tyk­ses­sä lähi­ruo­ka mää­ri­tel­lään ni­men­o­maan pai­kal­lis­ruu­ak­si. Sii­nä tu­lee mu­kaan alue­ta­lous ja alu­ei­den omi­nais­piir­teet ko­ros­tu­vat. ”Mi­hin muu­ten huk­ka­sim­me ruo­ka­kult­tuu­rim­me alu­eel­li­set eri­lai­suu­det?”

Ruokakulttuuri voimaannuttaa

Jo­han­na Mä­ke­lä liit­tää ruo­ka­kult­tuu­ri-in­nos­tuk­seen myös tuot­ta­jien ja ku­lut­ta­jien vä­li­sen suh­teen uu­del­leen­ra­ken­ta­mi­sen. Hän us­koo, että eri­lai­set lähi­ruo­ka- ja ruo­ka­kult­tuu­ri­hank­keet pa­ran­ta­vat tuot­ta­jan ta­lou­del­lis­ta hyö­tyä, mut­ta myös voi­maan­nut­ta­vat hän­tä. Alku­tuot­ta­ja saa suo­raan pa­lau­tet­ta lop­pu­käyt­tä­jäl­tä, ei­vät­kä toi­veet ja tar­peet huku pit­kään ket­juun. Pai­kal­li­sen ruu­an ar­vos­tus tuo mu­ka­naan uu­den­lai­sia so­pi­muk­sia tuot­ta­jan ja ku­lut­ta­jan vä­lil­le.

Ruo­hon­juu­ri­ta­son toi­min­ta vil­kas­tuu. Se li­sää ku­lut­ta­jien omaa ak­tii­vi­suut­ta, ja pa­ran­taa ym­mär­rys­tä ruu­an­tuo­tan­non ko­ko­nai­suu­des­ta. Ku­lut­ta­jil­le muo­dos­tuu tie­toi­sem­pi suh­de ruo­kaan, mikä on hyvä asia. Kaik­kia ei­vät ruo­ka­pii­rit, vil­je­ly­pals­tat tai maa­tila­puo­dit kui­ten­kaan kiin­nos­ta. ”Ruo­ka­jär­jes­tel­mien eri vaih­to­eh­dot esiin­ty­vät­kin to­den­nä­köi­ses­ti rin­nak­kain toi­si­aan täy­den­tä­en”, Jo­han­na Mä­ke­lä ar­ve­lee.

Kulttuuria tekemisen ja toiminnan kautta

Vah­va ruo­ka­kult­tuu­ri tuo mu­ka­naan mo­nen ta­son toi­min­taa ja te­ke­mis­tä. Ne­ro­kas idea ovat esi­mer­kik­si ra­vin­to­la­päi­vät.  Niis­sä ih­mi­set tar­jo­a­vat oman keit­ti­ön­sä ja keit­to­tai­ton­sa he­del­miä päi­väk­si pys­ty­te­tyis­sä ra­vin­to­lois­sa. Ja kau­pun­ki­lai­set ha­lu­a­vat jopa sin­nik­kääs­ti jo­not­ta­en pääs­tä mais­te­le­maan.

”Ei meil­lä ruo­ka­kult­tuu­ri ihan hu­kas­sa voi olla, kun täl­lai­sia tem­pauk­sia saa­daan ai­kaan. Kau­pun­gin isät saa­vat olla kii­tol­li­sia, kun asuk­kaat luo­vat uu­den­lais­ta viih­tyi­syyt­tä ja yh­tei­söl­li­syyt­tä kau­pun­gin ka­duil­le ja pi­hoil­le. ”

Arkikulttuuri kunniaan

Jo­han­na Mä­ke­län mu­kaan on tär­ke­ää, ett­ei  ruo­ka­kult­tuu­ria miel­le­tä vain elii­tin kor­ke­a­kult­tuu­rik­si. ”Jos ruo­ka­kult­tuu­ria kat­so­taan lii­an yle­vien sil­mä­la­sien läpi, arki­kult­tuu­ri saat­taa jää­dä huo­maa­mat­ta. Se on kui­ten­kin ruo­ka­kult­tuu­rin yllä­pi­tä­jä ja eteen­päin vie­vä voi­ma. ”

Usein jou­tuu häm­mäs­ty­mään, kuin­ka uut­ta ruo­an­val­mis­tus mo­nil­le ih­mi­sil­le ny­ky­ään on. Sik­si koti­ta­lous­o­pe­tus on ai­van vält­tä­mä­tön­tä. ”Kun osaa lait­taa ruo­kaa, osaa myös vaa­tia raa­ka-ai­neil­ta ja val­mis­ruu­al­ta laa­tua.”

Jo­han­na Mä­ke­lä pai­not­taa ruu­an­val­mis­tuk­ses­sa myös kä­den muis­tia. Te­ke­mi­sen kaut­ta syn­tyy kä­si­tys hy­väs­tä ruu­as­ta. Sitä on sa­nal­li­ses­ti pal­jon vai­ke­am­pi se­lit­tää. Ruu­an­val­mis­tus­tai­to­jen avul­la voi­daan myös eh­käis­tä uus­a­vut­to­muut­ta, pa­ran­taa elä­män­hal­lin­taa ja voimaannuttaa syr­jäy­ty­mis­vaa­ras­sa ole­via.

Ruo­ka­kult­tuu­ri ei ole sa­maa kuin pe­rin­ne­ruo­ka. ”Me tar­vit­sem­me toki ym­mär­ryk­sen men­nei­syy­des­tä, mut­ta teem­me sii­tä ai­kaan so­pi­van tul­kin­nan. Pe­rin­net­tä on lupa va­ri­oi­da. Sil­ti sii­tä tun­nis­taa esi­ku­van­sa.”

Tutkijat tarvitsevat toisiaan

Jo­han­na Mä­ke­lä toi­voo ruo­ka­kult­tuu­rin ja ra­vit­se­muk­sen asi­an­tun­ti­joi­den vä­lil­le he­del­mäl­lis­tä vuo­ro­vai­ku­tus­ta. Ruo­ka­kult­tuu­rin ym­mär­tä­mi­nen edel­lyt­tää moni­tie­teis­tä tut­ki­mus­ta. Ra­vit­se­muk­sen asi­an­tun­ti­jal­le taas on hyö­tyä ruo­ka­kult­tuu­ris­ta, jon­ka avul­la voi yrit­tää ym­mär­tää, mi­ten ih­mi­set te­ke­vät va­lin­to­ja.

Hän toi­voo, että voi omal­la työl­lään tuo­da ih­mi­sil­le tie­dos­ta­vam­man suh­teen ruo­kaan ja pa­ran­taa ym­mär­rys­tä syö­mi­seen liit­ty­vien asi­oi­den suh­teis­ta. Ra­vit­se­mus­kas­va­tuk­seen hän toi­voo en­tis­tä ren­nom­paa otet­ta ja ko­ros­tai­si yh­des­sä te­ke­mi­sen haus­kuut­ta.

Kir­joit­ta­ja: Lee­na Pac­ka­len

Ruo­ka on myös kult­tuu­ria. Klik­kaa valo­ku­vaa suu­ren­taak­se­si sen!