Ruokamaailmaan solahtanut yhteiskuntatieteilijä

Ruo­ka­kult­tuu­rin pro­fes­so­ri Jo­han­na Mä­ke­lä otti tänä ke­vää­nä hal­tuun­sa vas­ta pe­rus­te­tun oppi­tuo­lin Hel­sin­gin yli­o­pis­ton käyt­täy­ty­mis­tie­teel­li­ses­sä tie­de­kun­nas­sa.

”Eri­tyi­ses­ti läm­mit­tää se ys­tä­väl­li­syys ja kan­nus­ta­vuus, jota olen uu­den pro­fes­suu­rin myö­tä saa­nut ko­kea. On to­del­la ter­ve­tul­lut olo.”

Hän on ruo­ka­pii­reis­sä outo lin­tu, yh­teis­kun­ta­tie­tei­li­jä ja so­si­o­lo­gi, joka tut­ki­mus­ten­sa kaut­ta on so­lah­ta­nut ruo­ka­maa­il­maan ikään kuin ulko­puo­li­se­na tark­kai­li­ja­na. Kiin­nos­tus ar­jen il­mi­öi­den ja ku­lut­ta­mi­sen tut­ki­mi­seen lok­sah­ti sat­tu­man kaup­paa koh­dal­leen ate­ri­ois­sa.

”Ate­ri­at ovat­kin sit­ten seu­ran­neet mi­nua oi­ke­as­taan koko tut­ki­jan­uran ajan mm. poh­jois­mai­seen tut­ki­mus­hank­kee­seen, jos­sa ate­ri­oil­la on roo­lin­sa.”

Ruo­ka­kult­tuu­rin oppi­tuo­lis­ta on Suo­mes­sa haa­veil­tu ai­kai­sem­min­kin, mut­ta nyt tun­tuu ole­van sen aika. Il­mas­sa on ti­laa eri­lai­sil­le ruo­kaan liit­ty­vil­le ju­tuil­le ja laa­jem­mal­le nä­ke­myk­sel­le.

Pro­fes­suu­ri on aika ai­nut­laa­tui­nen. Maa­il­mal­la ei ole ko­vin mon­ta ruo­ka­kult­tuu­rin pro­fes­suu­ria. Ruo­ka­kult­tuu­ri on yleen­sä osa­na jo­tain laa­jem­paa oppi­tuo­lia. Toi­nen kiin­nos­ta­va piir­re on ra­hoi­tus: Pro­fes­suu­rin va­ro­jen lah­joit­ta­ji­na on pe­rä­ti 50 eri ta­hoa, ja lah­joi­tus­sum­mat vaih­te­le­vat 20 eu­ros­ta 300 000 eu­roon.

”Näis­sä lah­joit­ta­jis­sa mi­nul­la on jo mah­ta­va kiin­nos­tu­nei­den ver­kos­to työ­ni tu­ke­na”, Jo­han­na Mä­ke­lä iloit­see. Hy­vän ver­kos­ton toi­min­taan tar­jo­aa myös ai­kai­sem­pi työ­yh­tei­sö Ku­lut­ta­ja­tut­ki­mus­kes­kuk­ses­sa.

Jo­han­na Mä­ke­lä on syn­ty­pe­räi­nen hel­sin­ki­läi­nen. Hä­nen per­hee­seen­sä kuu­lu­vat  avio­mies, joka myös on tut­ki­ja, sekä tei­ni-ikäi­nen poi­ka.

Ruoka on myös harrastus

Ruo­ka­kult­tuu­rin pro­fes­so­ril­le ruo­ka on myös har­ras­tus. Hän ke­räi­lee kai­ken­lai­sia me­kaa­ni­sia keit­ti­ö­vä­li­nei­tä. Keit­to­kir­ja­va­li­koi­ma on mah­ta­va, ja sen aar­tee­na on iso­äi­din van­ha keit­to­kir­ja. ”Kir­ja esi­nee­nä miel­lyt­tää mi­nua ja sik­si nii­tä kul­keu­tuu tu­li­ai­si­na myös ulko­mail­ta.”

Hän liit­tää mat­koi­hin myös ruo­ka­ko­ke­muk­sia ra­vin­to­lois­sa ja kau­pois­sa.

”On mie­len­kiin­tois­ta ver­ra­ta vaik­ka­pa ruo­ka­kaup­po­jen tar­jon­taa eri mais­sa. USA:sta ovat jää­neet mie­leen mm. pur­so­tet­ta­vat juus­tot. Pohjois-Kar­ja­las­sa taas ovat sil­miin­pis­tä­viä vii­den ki­lon jau­ho­pus­sit, joi­ta ei pää­kau­pun­ki­seu­dul­la juu­ri näe.  Jau­ho­pus­sit ker­to­vat, että alu­eil­la on ero­ja Suo­mes­sa­kin.”

Täl­lä het­kel­lä Jo­han­na Mä­ke­lä haa­vei­lee sii­tä, että vie­lä jo­na­kin päi­vä­nä hä­nen kä­sis­tään syn­tyy itse lei­vot­tu juu­ri­lei­pä. ”Haa­ve on to­teu­tuk­sen sii­nä vai­hees­sa, että lei­pä­kir­jo­jen ja -re­sep­tien mää­rä keit­ti­ös­sä kas­vaa.”

Kiinnostavia ilmiöitä sinkoilee

Ruo­ka­kult­tuu­rin lah­joi­tus­pro­fes­suu­ri on py­sy­vä. Kiin­nos­ta­via il­mi­öi­tä ja mo­nia vaih­to­eh­to­ja on tar­jol­la rin­nak­kain. Il­mas­sa sin­koi­le­vat fast foodit, slow foodit, lähi­ruo­at, ruo­ka­ket­jun vas­tuul­li­suus, kes­tä­vä ke­hi­tys jne. On ko­tien ja kou­lu­jen ruo­ka­kult­tuu­ria ja on ruo­ka­kult­tuu­ria to­reil­la ja tu­ruil­la. Pu­hu­taan glocalista eli pai­kal­li­ses­ta ruo­ka­kult­tuu­ris­ta glo­baa­li­na il­mi­ö­nä. Nä­kyy­kö ih­mis­ten eri­ar­vois­tu­mi­nen ruo­ka­kult­tuu­ris­sa, entä mi­ten vai­kut­taa maa­han­muut­ta­jien ruo­ka­kult­tuu­ri? Uu­den­lai­nen yh­tei­söl­li­syys voi näyt­täy­tyä vaik­ka­pa ys­tä­vys­ten pe­rus­ta­mis­sa mak­ka­ran­teko­ker­hois­sa.

”Vii­den vuo­den pääs­tä on kiin­nos­ta­vaa kat­soa taak­se­päin. Voi olla, ett­emme puhu suo­ma­lai­ses­ta ruo­ka­kult­tuu­ris­ta vaan ruo­ka­kult­tuu­reis­ta, jot­ka si­säl­tä­vät eri­lai­sia ala­la­je­ja ja tyy­li­suun­tia. Mo­ni­nais­tu­mi­nen on elin­voi­man ja uu­dis­tu­mis­ky­vyn merk­ki.”

Kir­joit­ta­ja: Lee­na Pac­ka­len

”Pro­fes­suu­riin ra­ho­ja lah­joit­ta­neet 50 ta­hoa ovat mah­ta­va kiin­nos­tu­nei­den ver­kos­to”, Jo­han­na Mä­ke­lä iloit­see. Kuva: Jo­han­na Mä­ke­län ar­kis­to. Klik­kaa ku­vaa suu­ren­taak­se­si sen!