Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä otti tänä keväänä haltuunsa vasta perustetun oppituolin Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa.
”Erityisesti lämmittää se ystävällisyys ja kannustavuus, jota olen uuden professuurin myötä saanut kokea. On todella tervetullut olo.”
Hän on ruokapiireissä outo lintu, yhteiskuntatieteilijä ja sosiologi, joka tutkimustensa kautta on solahtanut ruokamaailmaan ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana. Kiinnostus arjen ilmiöiden ja kuluttamisen tutkimiseen loksahti sattuman kauppaa kohdalleen aterioissa.
”Ateriat ovatkin sitten seuranneet minua oikeastaan koko tutkijanuran ajan mm. pohjoismaiseen tutkimushankkeeseen, jossa aterioilla on roolinsa.”
Ruokakulttuurin oppituolista on Suomessa haaveiltu aikaisemminkin, mutta nyt tuntuu olevan sen aika. Ilmassa on tilaa erilaisille ruokaan liittyville jutuille ja laajemmalle näkemykselle.
Professuuri on aika ainutlaatuinen. Maailmalla ei ole kovin monta ruokakulttuurin professuuria. Ruokakulttuuri on yleensä osana jotain laajempaa oppituolia. Toinen kiinnostava piirre on rahoitus: Professuurin varojen lahjoittajina on peräti 50 eri tahoa, ja lahjoitussummat vaihtelevat 20 eurosta 300 000 euroon.
”Näissä lahjoittajissa minulla on jo mahtava kiinnostuneiden verkosto työni tukena”, Johanna Mäkelä iloitsee. Hyvän verkoston toimintaan tarjoaa myös aikaisempi työyhteisö Kuluttajatutkimuskeskuksessa.
Johanna Mäkelä on syntyperäinen helsinkiläinen. Hänen perheeseensä kuuluvat aviomies, joka myös on tutkija, sekä teini-ikäinen poika.
Ruoka on myös harrastus
Ruokakulttuurin professorille ruoka on myös harrastus. Hän keräilee kaikenlaisia mekaanisia keittiövälineitä. Keittokirjavalikoima on mahtava, ja sen aarteena on isoäidin vanha keittokirja. ”Kirja esineenä miellyttää minua ja siksi niitä kulkeutuu tuliaisina myös ulkomailta.”
Hän liittää matkoihin myös ruokakokemuksia ravintoloissa ja kaupoissa.
”On mielenkiintoista verrata vaikkapa ruokakauppojen tarjontaa eri maissa. USA:sta ovat jääneet mieleen mm. pursotettavat juustot. Pohjois-Karjalassa taas ovat silmiinpistäviä viiden kilon jauhopussit, joita ei pääkaupunkiseudulla juuri näe. Jauhopussit kertovat, että alueilla on eroja Suomessakin.”
Tällä hetkellä Johanna Mäkelä haaveilee siitä, että vielä jonakin päivänä hänen käsistään syntyy itse leivottu juurileipä. ”Haave on toteutuksen siinä vaiheessa, että leipäkirjojen ja -reseptien määrä keittiössä kasvaa.”
Kiinnostavia ilmiöitä sinkoilee
Ruokakulttuurin lahjoitusprofessuuri on pysyvä. Kiinnostavia ilmiöitä ja monia vaihtoehtoja on tarjolla rinnakkain. Ilmassa sinkoilevat fast foodit, slow foodit, lähiruoat, ruokaketjun vastuullisuus, kestävä kehitys jne. On kotien ja koulujen ruokakulttuuria ja on ruokakulttuuria toreilla ja turuilla. Puhutaan glocalista eli paikallisesta ruokakulttuurista globaalina ilmiönä. Näkyykö ihmisten eriarvoistuminen ruokakulttuurissa, entä miten vaikuttaa maahanmuuttajien ruokakulttuuri? Uudenlainen yhteisöllisyys voi näyttäytyä vaikkapa ystävysten perustamissa makkarantekokerhoissa.
”Viiden vuoden päästä on kiinnostavaa katsoa taaksepäin. Voi olla, ettemme puhu suomalaisesta ruokakulttuurista vaan ruokakulttuureista, jotka sisältävät erilaisia alalajeja ja tyylisuuntia. Moninaistuminen on elinvoiman ja uudistumiskyvyn merkki.”
Kirjoittaja: Leena Packalen
Ravitsemuskatsaus 1-2012Kansanterveys4.7.2012