Lihavuus yleistyy ikääntyvässä väestössä samaa tahtia kuin nuoremmissakin ikäryhmissä. Suomessa 65–74-vuotiaista noin kolmannes on lihavia (BMI > 30 kg/m2). Lihavuuteen liittyy monia terveydellisiä ongelmia, joista tavallisimpia ovat tyypin 2 diabetes, sepelvaltimotauti, kohonnut verenpaine, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, nivelrikko ja uniapnea. Lihavuus lisää myös muistisairauksien vaaraa ja vaikeuttaa liikkumista ja päivittäisistä toimista selviytymistä.
Onko lihavuudesta haittaa ikääntyneille samalla tavoin kuin nuoremmille? Annemarie Kosterin (apulaisprofessori, Maastrichtin yliopisto, Hollanti) mukaan vastaus ei ole yksiselitteinen. Lihavuuden haittoja arvioitaessa tulee ottaa huomioon lihavuuden tyyppi eli se, mihin ylimääräinen rasvakudos on kehossa kertynyt. Lisäksi on huomioitava ikääntyneen terveydentila, lihaskunto ja fyysinen aktiivisuus. Merkitystä on myös sillä, kuinka pitkän ajan ikääntynyt on ollut liikapainoinen.
Pitkä vyö, lyhyt elämä
Suuri vyötärönympärys on yhteydessä kuolleisuuteen, vaikka henkilö olisi normaalipainoinen. Erityisesti vatsaonteloon ja sisäelinten ympärille kertynyt rasva lisää metabolisten sairauksien vaaraa.
Osa lihavista ikääntyneistä pysyy kuitenkin metabolialtaan terveinä. Tutkimusten mukaan heillä on mm. vähemmän sisäelinten ympärille ja maksaan kertynyttä rasvaa, mutta enemmän reisiin kertynyttä ihonalaista rasvaa (ns. ”päärynälihavuus”) kuin ”omenalihavilla”. Myös sydänsairauksiin kuoleman riski on heillä pienempi kuin muilla vatsakkailla ikääntyneillä.
Tavoitteeksi hyvä kunto
Ikääntymisen myötä sekä lihasmassa että lihasvoima vähenevät. Lihavuus yhdistyneenä heikkoon lihasvoimaan ennustaa terveydentilan huononemista. Kaikkein suurin liikkumisongelmien ja kuoleman vaara on ikääntyneillä, jotka ovat sekä lihavia että liikkuvat vähiten.
Fyysisellä aktiivisuudella on monia myönteisiä vaikutuksia ikääntyneen terveyteen ja hyvinvointiin riippumatta siitä, onko hänellä liikapainoa vai ei. Kosterin mukaan liikunnan tärkeyttä ikääntyneille kuvastaa se, että on parempi olla hyväkuntoinen ja lihava kuin huonokuntoinen ja laiha.
Lievästä ylipainosta voi olla jopa hyötyä
Laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen nosti esiin ikääntyneisiin liittyvän ns. ”lihavuusparadoksin”. Tällä tarkoitetaan sitä, että tutkimusten mukaan yli 70-vuotiailla liikapaino ja myös lieväasteinen lihavuus saattavat suojata ennenaikaisen kuoleman riskiltä. Lieväasteisesti lihavat näyttäisivät elävän pisimpään. Sekä alipainoisilla että erittäin lihavilla on suurin kuoleman riski.
Lihavuusparadoksiin löytyy monia selityksiä. Yksi niistä on se, että monet jo keski-ikäisenä lihavat ovat menehtyneet ennenaikaisesti erilaisiin sairauksiin saavuttamatta pitkää ikää. Toisaalta lihavuuteen liittyviä liitännäissairauksia, kuten diabetesta, kyetään nykyisin hoitamaan melko hyvin.
Malttia laihdutukseen
Terveystieteiden tohtori Sari Stenholm valotti ikääntyneiden laihduttamista liikunnan näkökulmasta. Laihdutuksen tulisi toteutua erittäin maltillista vauhtia ja ammattilaisten ohjauksessa, sillä runsas nopea painonlasku voi aiheuttaa suurempia terveydellisiä haittoja kuin itse lihavuus.
Laihdutusohjauksen tulee sisältää ruokavalioneuvontaa, jossa kannustetaan syömään monipuolisesti ja varmistetaan proteiinien riittävä saanti. Erittäin niukkaenergiaisten laihdutusvalmisteiden (ENE-valmisteet) käyttöä ei suositella ikääntyneille.
Liikunnalla on keskeinen rooli lihavien ikääntyneiden painonhallinnassa. Ohjauksessa tulee motivoida ikääntyviä liikuntaan, joka sisältää myös voimaharjoittelua. Kuntosaliharjoittelu, kotivoimistelu sekä vesiliikunta sopivat lähes kaikille ikääntyneille, joilla on runsaasti ylipainoa.
Laihdutukseen kuuluvan liikunnan keskeisenä tavoitteena on säilyttää lihasvoima ja lihasten toimintakyky mahdollisimman hyvinä. Lihasmassa ja luusto eivät saisi kärsiä laihduttamisesta, koska hyvä lihaskunto ehkäisee kaatumisia ja murtumia sekä parantaa veren sokeritasapainoa.
Ennen laihduttamista on tärkeää kartoittaa ikääntyneen terveydentila ja mahdollinen lääkitys.
Lihavallakin voi olla puutostila
FT Merja Suominen nosti esiin sen, että lihava ikääntynyt vaikuttaa usein ulkoisesti hyvin ravitulta, mutta voi silti kärsiä joidenkin ravintoaineiden puutoksesta. Sen vuoksi erityisesti proteiinin ja muidenkin ravintoaineiden riittävä saanti on syytä varmistaa ennen mahdollista laihduttamista ja liikuntaan aktivointia. Muutoin niistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ikääntyneet, joilla on sarkopeniaa eli ikääntymiseen liittyvää lihaskatoa, pystyvät hyödyntämään ravinnon proteiinin lihasten rakennusaineeksi heikommin kuin heitä nuoremmat. Sen vuoksi sarkopeniapotilaille suositellaan tavanomaista suurempaa proteiinimäärää, jopa 1-1,5 g/kg/vrk. Tähän voi olla vaikea päästä pelkästään ruokavalion avulla. Ruokavaliota täydennetään tarpeen mukaan proteiinilla rikastetuilla elintarvikkeilla tai proteiinivalmisteilla.
Suominen esitteli myös Muistiasiantuntijat ry:n käynnistämän tutkimuksen, jonka kohderyhmä koostuu Alzheimerin tautia sairastavista ikääntyneistä (ikä yli 65 v.) ja heidän puolisoistaan. Tutkimus kestää vuoden. Sen tavoitteena on selvittää, voidaanko tehostetulla ravitsemushoidolla vaikuttaa ikääntyneiden ravitsemustilaan, fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn sekä psykososiaaliseen hyvinvointiin. Alustavien tulosten mukaan proteiinin saanti oli tutkittavilla suositeltua vähäisempää.
Lähde: Suomen Lihavuustutkijat ry:n seminaari Helsingissä 2.4.2012: Obesity in old age – focus on fitness instead of weight
Kirjoittaja: Dosentti, FT, johtava tutkija Paula Hakala, Kelan tutkimusosasto
Ravitsemuskatsaus 1-2012Kansanterveys4.7.2012