Tiedonjyviä ikääntyneiden lihavuudesta ja laihduttamisesta

Li­ha­vuus yleis­tyy ikään­ty­väs­sä vä­es­tös­sä sa­maa tah­tia kuin nuo­rem­mis­sa­kin ikä­ryh­mis­sä. Suo­mes­sa 65–74-vuotiaista noin kol­man­nes on li­ha­via (BMI > 30 kg/m2). Li­ha­vuu­teen liit­tyy mo­nia ter­vey­del­li­siä on­gel­mia, jois­ta ta­val­li­sim­pia ovat tyy­pin 2 di­a­be­tes, se­pel­val­ti­mo­tau­ti, ko­hon­nut ve­ren­pai­ne, ras­va-ai­neen­vaih­dun­nan häi­ri­öt, ni­vel­rik­ko ja uniapnea. Li­ha­vuus li­sää myös muis­ti­sai­rauk­sien vaa­raa ja vai­keut­taa liik­ku­mis­ta ja päi­vit­täi­sis­tä toi­mis­ta sel­viy­ty­mis­tä.

Onko li­ha­vuu­des­ta hait­taa ikään­ty­neil­le sa­mal­la ta­voin kuin nuo­rem­mil­le? Annemarie Kosterin (apu­lais­pro­fes­so­ri, Maastrichtin yli­o­pis­to, Hol­lan­ti) mu­kaan vas­taus ei ole yksi­se­lit­tei­nen. Li­ha­vuu­den hait­to­ja ar­vi­oi­ta­es­sa tu­lee ot­taa huo­mi­oon li­ha­vuu­den tyyp­pi eli se, mi­hin yli­mää­räi­nen ras­va­ku­dos on ke­hos­sa ker­ty­nyt. Li­säk­si on huo­mi­oi­ta­va ikään­ty­neen ter­vey­den­tila, li­has­kun­to ja fyy­si­nen ak­tii­vi­suus. Mer­ki­tys­tä on myös sil­lä, kuin­ka pit­kän ajan ikään­ty­nyt on ol­lut lii­ka­pai­noi­nen.

Pitkä vyö, lyhyt elämä

Suu­ri vyö­tä­rön­ym­pä­rys on yh­tey­des­sä kuol­lei­suu­teen, vaik­ka hen­ki­lö oli­si nor­maa­li­pai­noi­nen. Eri­tyi­ses­ti vat­sa­on­te­loon ja sisä­e­lin­ten ym­pä­ril­le ker­ty­nyt ras­va li­sää metabolisten sai­rauk­sien vaa­raa.

Osa li­ha­vis­ta ikään­ty­neis­tä py­syy kui­ten­kin me­ta­bo­li­al­taan ter­vei­nä. Tut­ki­mus­ten mu­kaan heil­lä on mm. vä­hem­män sisä­e­lin­ten ym­pä­ril­le ja mak­saan ker­ty­nyt­tä ras­vaa, mut­ta enem­män rei­siin ker­ty­nyt­tä ihon­a­lais­ta ras­vaa (ns. ”pää­ry­nä­li­ha­vuus”) kuin ”ome­na­liha­vil­la”. Myös sy­dän­sai­rauk­siin kuo­le­man ris­ki on heil­lä pie­nem­pi kuin muil­la vat­sak­kail­la ikään­ty­neil­lä.

Tavoitteeksi hyvä kunto

Ikään­ty­mi­sen myö­tä sekä li­has­mas­sa että li­has­voi­ma vä­he­ne­vät. Li­ha­vuus yh­dis­ty­nee­nä heik­koon li­has­voi­maan en­nus­taa ter­vey­den­ti­lan huo­no­ne­mis­ta. Kaik­kein suu­rin liik­ku­mis­on­gel­mien ja kuo­le­man vaa­ra on ikään­ty­neil­lä, jot­ka ovat sekä li­ha­via että liik­ku­vat vä­hi­ten.

Fyy­si­sel­lä ak­tii­vi­suu­del­la on mo­nia myön­tei­siä vai­ku­tuk­sia ikään­ty­neen ter­vey­teen ja hy­vin­voin­tiin riip­pu­mat­ta sii­tä, onko hä­nel­lä lii­ka­pai­noa vai ei. Kosterin mu­kaan lii­kun­nan tär­keyt­tä ikään­ty­neil­le ku­vas­taa se, että on pa­rem­pi olla hyvä­kun­toi­nen ja li­ha­va kuin huo­no­kun­toi­nen ja lai­ha.

Lievästä ylipainosta voi olla jopa hyötyä

Lail­lis­tet­tu ra­vit­se­mus­te­ra­peut­ti Rei­jo Laa­ti­kai­nen nos­ti esiin ikään­ty­nei­siin liit­ty­vän ns. ”li­ha­vuus­pa­ra­dok­sin”. Täl­lä tar­koi­te­taan sitä, että tut­ki­mus­ten mu­kaan yli 70-vuotiailla lii­ka­pai­no ja myös lie­vä­as­tei­nen li­ha­vuus saat­ta­vat suo­ja­ta en­nen­ai­kai­sen kuo­le­man ris­kil­tä. Lie­vä­as­tei­ses­ti li­ha­vat näyt­täi­si­vät elä­vän pi­sim­pään. Sekä ali­pai­noi­sil­la että erit­täin li­ha­vil­la on suu­rin kuo­le­man ris­ki.

Li­ha­vuus­pa­ra­dok­siin löy­tyy mo­nia se­li­tyk­siä. Yksi niis­tä on se, että mo­net jo keski-ikäi­se­nä li­ha­vat ovat me­neh­ty­neet en­nen­ai­kai­ses­ti eri­lai­siin sai­rauk­siin saa­vut­ta­mat­ta pit­kää ikää. Toi­saal­ta li­ha­vuu­teen liit­ty­viä lii­tän­näis­sai­rauk­sia, ku­ten di­a­be­tes­ta, ky­e­tään ny­kyi­sin hoi­ta­maan mel­ko hy­vin.

Malttia laihdutukseen

Ter­veys­tie­tei­den toh­to­ri Sari Stenholm va­lot­ti ikään­ty­nei­den laih­dut­ta­mis­ta lii­kun­nan näkö­kul­mas­ta. Laih­du­tuk­sen tu­li­si to­teu­tua erit­täin mal­til­lis­ta vauh­tia ja am­mat­ti­lais­ten oh­jauk­ses­sa, sil­lä run­sas no­pea pai­non­las­ku voi ai­heut­taa suu­rem­pia ter­vey­del­li­siä hait­to­ja kuin itse li­ha­vuus.

Laih­du­tus­oh­jauk­sen tu­lee si­säl­tää ruo­ka­va­li­o­neu­von­taa, jos­sa kan­nus­te­taan syö­mään moni­puo­li­ses­ti ja var­mis­te­taan pro­te­ii­nien riit­tä­vä saan­ti. Erit­täin niuk­ka­e­ner­gi­ais­ten laih­du­tus­val­mis­tei­den (ENE-val­mis­teet) käyt­töä ei suo­si­tel­la ikään­ty­neil­le.

Lii­kun­nal­la on kes­kei­nen roo­li li­ha­vien ikään­ty­nei­den pai­non­hal­lin­nas­sa. Oh­jauk­ses­sa tu­lee mo­ti­voi­da ikään­ty­viä lii­kun­taan, joka si­säl­tää myös voi­ma­har­joit­te­lua. Kun­to­sali­har­joit­te­lu, koti­voi­mis­te­lu sekä vesi­lii­kun­ta so­pi­vat lä­hes kai­kil­le ikään­ty­neil­le, joil­la on run­saas­ti yli­pai­noa.

Laih­du­tuk­seen kuu­lu­van lii­kun­nan kes­kei­se­nä ta­voit­tee­na on säi­lyt­tää li­has­voi­ma ja li­has­ten toi­min­ta­kyky mah­dol­li­sim­man hy­vi­nä. Li­has­mas­sa ja luus­to ei­vät sai­si kär­siä laih­dut­ta­mi­ses­ta, kos­ka hyvä li­has­kun­to eh­käi­see kaa­tu­mi­sia ja mur­tu­mia sekä pa­ran­taa ve­ren so­ke­ri­tasa­pai­noa.

En­nen laih­dut­ta­mis­ta on tär­ke­ää kar­toit­taa ikään­ty­neen ter­vey­den­tila ja mah­dol­li­nen lää­ki­tys.

Lihavallakin voi olla puutostila

FT Mer­ja Suo­mi­nen nos­ti esiin sen, että li­ha­va ikään­ty­nyt vai­kut­taa usein ul­koi­ses­ti hy­vin ra­vi­tul­ta, mut­ta voi sil­ti kär­siä joi­den­kin ra­vin­to­ai­nei­den puu­tok­ses­ta. Sen vuok­si eri­tyi­ses­ti pro­te­ii­nin ja mui­den­kin ra­vin­to­ai­nei­den riit­tä­vä saan­ti on syy­tä var­mis­taa en­nen mah­dol­lis­ta laih­dut­ta­mis­ta ja lii­kun­taan ak­ti­voin­tia. Muu­toin niis­tä voi olla enem­män hait­taa kuin hyö­tyä.

Ikään­ty­neet, joil­la on sarkopeniaa eli ikään­ty­mi­seen liit­ty­vää li­has­ka­toa, pys­ty­vät hyö­dyn­tä­mään ra­vin­non pro­te­ii­nin li­has­ten ra­ken­nus­ai­neek­si hei­kom­min kuin hei­tä nuo­rem­mat. Sen vuok­si sarkopeniapotilaille suo­si­tel­laan ta­van­o­mais­ta suu­rem­paa pro­te­ii­ni­mää­rää, jopa 1-1,5 g/kg/vrk. Tä­hän voi olla vai­kea pääs­tä pel­käs­tään ruo­ka­va­li­on avul­la. Ruo­ka­va­li­o­ta täy­den­ne­tään tar­peen mu­kaan pro­te­ii­nil­la ri­kas­te­tuil­la elin­tar­vik­keil­la tai pro­te­ii­ni­val­mis­teil­la.

Suo­mi­nen esit­te­li myös Muis­ti­a­si­an­tun­ti­jat ry:n käyn­nis­tä­män tut­ki­muk­sen, jon­ka koh­de­ryh­mä koos­tuu Al­zhei­me­rin tau­tia sai­ras­ta­vis­ta ikään­ty­neis­tä (ikä yli 65 v.) ja hei­dän puo­li­sois­taan. Tut­ki­mus kes­tää vuo­den. Sen ta­voit­tee­na on sel­vit­tää, voi­daan­ko te­hos­te­tul­la ra­vit­se­mus­hoi­dol­la vai­kut­taa ikään­ty­nei­den ra­vit­se­mus­ti­laan, fyy­si­seen ja psyyk­ki­seen toi­min­ta­ky­kyyn sekä psy­ko­so­si­aa­li­seen hy­vin­voin­tiin. Alus­ta­vien tu­los­ten mu­kaan pro­te­ii­nin saan­ti oli tut­kit­ta­vil­la suo­si­tel­tua vä­häi­sem­pää.

Läh­de: Suo­men Li­ha­vuus­tut­ki­jat ry:n se­mi­naa­ri Hel­sin­gis­sä 2.4.2012: Obesity in old age – focus on fitness instead of weight

Kir­joit­ta­ja: Do­sent­ti, FT, joh­ta­va tut­ki­ja Pau­la Ha­ka­la, Ke­lan tut­ki­mus­o­sas­to

Lie­vä­as­tei­nen li­ha­vuus saat­taa aut­taa ikään­ty­nyt­tä elämäään pi­dem­pään. Yli­mää­räi­sen ras­va­ku­dok­sen si­jain­ti vai­kut­taa li­ha­vuu­den hai­tal­li­suu­teen. Klik­kaa ku­vaa suu­ren­taak­se­si sen!