”Ravitsemuksella voidaan oikeasti vaikuttaa sairastumisen riskiin ja vähentää lääkehoidon tarvetta. Tämän asian todistaminen esimerkiksi laajalla diabeteksen ehkäisytutkimuksella on kliinisen ravitsemuksen suuri saavutus. Olemme myös todistaneet, että meillä on omasta takaa terveellinen Itämeren ruokavalio marjoineen ja ruisleipineen.” Itä-Suomen yliopiston tuore kliinisen ravitsemuksen professori Jussi Pihlajamäki on tyytyväinen oppiaineensa tutkimuksen kehitykseen.
Mutta haasteitakin piisaa. Miten ravitsemustieto saataisiin käytännön tasolle toiminnaksi? Tutkimuksessa riittää myös töitä ennen kuin ravitsemuksen kaikki vaikutusmekanismit opitaan tuntemaan.
Yksilöllisyys korostuu
Ravitsemuksen merkitys on selvästi nousussa. Se näkyy julkisessa keskustelussa ja sille on annettu tärkeä rooli terveyden edistämisessä. Jussi Pihlajamäki haluaa kuitenkin erottaa kansan ravitsemuksen ja yksilön ravitsemuksen. Kansanravitsemuksen saralla on Suomessa saavutettu loistavia tuloksia. Nyt halutaan kuitenkin yksilöllisiä ohjeita oman henkilökohtaisen ravitsemuksen hallintaan. Tuntuu siltä, etteivät yleiset ravitsemussuositukset koske itseä. Oikeaa tietoa ravitsemuksesta on tarjolla, mutta sen erottaminen uskomuksista ja henkilökohtaisista kokemuksista on haasteellista.
”Ravitsemusterapeuttien todellinen voima on yksilön ravitsemuksen tasolla. Henkilökohtaisen kohtaamisen taito ja kyky aistia asiakkaan elämäntilanne ja mahdollisuudet ovat terapeuttien ammattitaitoa, osin synnynnäistä lahjakkuutta osin työnkin opettamaan”, Jussi Pihlajamäki vakuuttaa.
Tutkijat tunnustavat, että yksilöllistä vaihtelua on, ja sitä tutkitaan ahkerasti. Mutta vielä ei ole löydetty viisasten kiveä ratkaisemaan, mistä vaihtelu johtuu ja miten se voitaisiin ottaa ravitsemuksessa huomioon. ”Tutkijat haluaisivat tuottaa personoitua tietoa ja sille olisi kysyntää, mutta toistaiseksi samat ohjeet tuntuvat pätevän parhaiten kaikille. Sen sijaan kaikenlaista huuhaata meille markkinoidaan yksilöllisenä ravitsemuksena.”
Ravitsemusta ei voi puristaa pilleriksi
Ravitsemustutkimus ja elintarviketeknologia etenevät entistä syvemmälle ja entistä pienempiin yksityiskohtiin. Ravitsemusta tutkitaan geenien tasolla ja teknologiassa mennään nanotasolla.
”Tiede etenee pienin askelin. Tänään on mahdotonta sanoa, mistä tutkimuksesta on hyötyä huomenna. Mutta ravitsemus on aina kokonaisuus, eikä sen pilkkominen kovin pieniin palasiin ole tarkoituksenmukaista. Kansalle on puhuttava ruoka-aineista. Pienten yksityiskohtien tutkimuksella on kuitenkin merkitystä. Ne auttavat ymmärtämään mekanismeja, joiden välityksellä ravitsemus vaikuttaa elintoimintoihimme”, Jussi Pihlajamäki toteaa.
”Ravitsemusta ei voi puristaa lääkkeeksi. Kyllä kai se kuitenkin on niin, että monipuolinen kokonaisuus ratkaisee terveyden ja hyvinvoinnin.”
On toimittava monella rintamalla
Jussi Pihlajamäki näkee hyvän ravitsemuksen ja terveyden edistämisessä monta rintamaa, joilla pitää toimia. Ensinnäkin tarvitaan oikeaa tietoa. Sitä meillä on, sillä terveellinen ruoka on kuitenkin melko sama kaikille. Seuraava ongelma on, miten tieto välitetään kansalaisille niin, että se myös vastaanotetaan. Löytyykö ratkaisuja viestintäteknologiasta? Entä miten oikea tieto saadaan muutettua toiminnaksi, elämäntapamuutokseksi? Tässä tarvitaan ravitsemus- ja käyttäytymistieteiden yhteistyötä. Ja sitten on vielä rahoituksen rintama. Hyvän ravitsemuksen pitää olla tarjolla ja mahdollisuuksien rajoissa kaikille tasapuolisesti.
”Hiljan julkistetussa kansallisessa lihavuuden torjuntaohjelmassa on lueteltu valtava määrä hyviä keinoja ja yhteiskunnan eri sektoreiden toimia, kun vaan joku tekisi ja toteuttaisi.”
Hyvän ravitsemuksen edistämisen rintamat
- oikea tieto
- tiedon välittäminen ja vastaanottaminen
- tiedon saattaminen toiminnaksi
- toiminnan rahoittaminen
Ravitsemusosaamista muillekin
Ravitsemus on ravitsemusterapeuttien ydinosaamista, mutta muitakin avuja tarvitaan. Koulutuksessa korostetaan niitä keinoja ja taitoja, joilla ihminen motivoidaan muutoksen tekemiseen. Sen lisäksi tarjolla on erilaisia työkaluja, kuten ryhmätoimintaa, jolla elämäntapamuutosta voidaan tukea.
Jussi Pihlajamäen mukaan lääkäreiden keskuudessa ravitsemusammattilaisten kunnioitus ei ole vielä sillä tasolla, mihin esimerkiksi ravitsemusterapeuttien koulutus oikeuttaisi. Pieneltä ammattikunnalta vaaditaan aktiivista otetta, on tultava ulos huoneesta ja otettava reippaammin vastuuta hoitotiimeissä.
Toisaalta ravitsemusosaamista on jaettava muille terveydenhoidon ammattilaisille. ”Ravitsemusterapeutteja on vain noin 400. Eivät he millään pysty hoitamaan kaikkia. Siksi muiden ammattikuntien ravitsemusosaamista on lisättävä. Samoin hyviä käytäntöjä kannattaisi auliisti jakaa kollegoille. Sillä tavalla ravitsemuksen ammattilaiset nostavat omaa profiiliaan”, Jussi Pihlajamäki vakuuttaa.
Neljä professuuria
Kliinisen ravitsemuksen opetusta on Kuopiossa annettu parikymmentä vuotta. Kuopion ja Joensuun yliopistot yhdistyivät jokin aika sitten Itä-Suomen yliopistoksi. Uudessa organisaatiossa otetaan vielä alkuaskelia yhteistyössä, muta eteenpäin mennään kaiken aikaa.
Yhdistymisessä ovat ravitsemuksen voimavarat monipuolistuneet. Koulutuksessa on nyt kaikille yhteinen kandi-vaihe ja siitä erikoistutaan kahdelle maisterilinjalle ravitsemusterapiaan tai elintarvikebioteknologiaan.
Kliinisen ravitsemuksen yksikössä on kolme pysyvää ja yksi määräaikainen professuuri. Jussi Pihlajamäen vastuulla on kliininen ravitsemus, joka tarkastelee ravitsemusta sairauksien kautta. Hannu Mykkäsen tutkimusalue on ravitsemustieteellinen, ravitsemuksen ilmiöiden ja vaikutusten selvittäminen. Atte v. Wrightillä on vastuullaan elintarvikkeiden bioteknologia. Yksikköä täydentää Matti Uusituvan määräaikainen nutrigenomiikanprofessuuri.
Kirjoittaja: Leena Packalén
Ravitsemuskatsaus 2-2012Lapset, nuoret ja ravitsemus23.11.2012