Pohjoismaisten ravitsemussuositusten valmistelutyö sai Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professorin Mikael Fogelholmin pohtimaan ravintoaineiden sijaan ruuan merkitystä terveydelle. – Kun mietitään terveyttä vain ravintoaineiden saannin kannalta, menetetään osa ruuan terveysvaikutuksista, hän sanoo.
Ravintoaineiden saantiin pohjautuvia pohjoismaisia ravitsemussuosituksia on aiemmin vasta kansallisella tasolla viestittäessä tuotu ruoka-ainetasolle, mutta nyt elintarvikkeita ja ruokavalioita käsitellään jo suositusten tieteellisissä perusteluissa. Ruuan ja ruokavalioiden terveysvaikutuksista alkaa jo olla tutkimusnäyttöäkin.
Ravitsemustutkimuksessa on yleistynyt näkökulma, jossa etsitään ruokavalioiden, elintarvikeryhmien tai yksittäisten elintarvikkeiden yhteyttä terveyteen. Aiemmin suuntauksena oli tutkia ravinnossa olevia yhä pienempiä yksityiskohtia, jolloin päädyttiin tutkimaan esimerkiksi rasvahappojen vaikutuksia terveyden indikaattoreihin.
Uusi tutkimusnäkökulma on tervetullut, koska ruuassa on muutakin kuin ravintoaineita. Elintarvikkeet sisältävät rasvahappojen, kivennäisaineiden, vitamiinien, proteiinien ja kuitujen lisäksi lukuisan määrän muita terveydelle tärkeitä aineita, kuten flavonoideja ja bioaktiivisia peptidejä.
Elintarvikkeissa voi olla myös haitallisia aineita, kuten liikaa suolaa, raskasmetalleja tai muita niihin kuulumattomia aineita. Elintarvikkeissa on myös aineita, joista ei ole terveyden kannalta hyötyä eikä haittaa, vaikka kansalaiset niin joskus ajattelevatkin. Tästä yhtenä esimerkkinä ovat lisäaineet.
Painonhallinnan yhteenveto yllätti tutkijat
Väestötutkimuksissa ruuan ja ruokavalioiden yhteys pitkäaikaissairauksiin tai painonhallintaan on ollut jopa selkeämpi kuin yksittäisten ravintoaineiden. Painonhallintaa käsittelevään osioon hyväksyttiin vain 50 väestötason tutkimusta.
Tutkijat yllättyivät tehdessään niistä yhteenvetoa. Väestötutkimukset eivät tukeneet ajatusta, että painonhallinnassa olennaista on rasvan, hiilihydraattien, sokerin tai proteiinien osuudet energiansaannista.
– Runsas proteiinien saanti ei ehkäise lihomista eikä runsas sokerin saanti lihota. Mutta sillä on merkitystä, mistä proteiini ja sokeri ovat peräisin, Mikael Fogelholm selittää.
Väestötutkimusten mukaan terveellinen ruokavalio suojaa lihomiselta, kun siihen kuuluu maitovalmisteita sekä kuitupitoisia ruokia, kuten täysjyväviljaa, pähkinöitä, manteleita ja kasviksia. Sen sijaan energiapitoiset ruuat, vaalea leipä ja vähäkuituiset viljavalmisteet, liha ja makeat ruuat altistavat lihomiselle.
Sokerin kokonaissaantia ei olekaan professori Fogelholmin mukaan järkevä tarkastella, koska kokonaissokeri sisältää myös maidon ja marjojen luonnostaan sisältämän sokerin.
Tutkimuksissa perunaksi on laskettu myös ranskalaiset perunat. Tutkimusnäytön perusteella perunaa ei voi luokitella lihomista ehkäiseväksi eikä sitä edistäväksi.
Maidossa on jotain taikaa
Rasvaisissa maitovalmisteissa on tyydyttyneitä rasvahappoja, jotka ovat haitallisia sydänterveydelle. Silti jostain syystä väestötutkimuksissa maitovalmisteet rasvaisuudesta riippumatta ovat tuoneet suojaa esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöiltä. Eniten maitovalmisteita käyttävillä on ollut paras suoja.
– Maidossa on jotain, jonka vuoksi rasvaisetkaan maitovalmisteet eivät näyttäydy huonossa valossa. Myös rasvaisia maitovalmisteita käyttävillä aivoverenkiertohäiriön riski on pienempi, Fogelholm toteaa.
Lihassa tyydyttynyt rasva on toisenlaisessa ympäristössä. Runsas lihan käyttö lisää terveysriskejä tai sitten runsaasti lihaa käyttävät käyttäytyvät muutoinkin eri lailla. Varsinkin prosessoidun lihan runsas käyttö liitetään terveysriskiin.
Kalassa hyötyjä enemmän kuin haittoja
Kala tuo mieleen hyvät rasvahapot ja proteiinit, kivennäisaineet ja D-vitamiinin, mutta myös ympäristömyrkyt PCB:t, metyylielohopean ja dioksiinit. Kalan käyttö on kuitenkin terveysetu. Hyöty on suurempaa kuin haitat.
Kalastajat syövät paljon kalaa, ja heillä on todettu suuria pitoisuuksia kaloista peräisin olevia ympäristömyrkkyjä. Kalastajien kokonaiskuolleisuus ja sairastavuus sydän- ja verisuonitauteihin sekä aikuistyypin diabetekseen ovat kuitenkin huomattavasti vähäisempää kuin muulla väestöllä. Tiedot ovat peräisin Anu Turusen väitöstyöstä keväältä 2012.
Tutkimusnäytöstä ruokapyramidiksi
Kala, kaali, ruisleipä, kaura, omena, päärynä ja juurekset olivat tanskalaisessa Olsenin ja kumppaneiden tutkimuksessa ruoka-aineita, joiden runsas käyttö näkyi jopa tutkittavien pidempänä elinikänä. Vaikutus tuli ilmi, vaikka ikä, liikunnan määrä, tupakointi sekä alkoholin ja lihan käyttö otettiin huomioon.
Tämä on yksi esimerkki väestötutkimuksesta, jonka vuoksi koko Pohjolan alueen uusia ravitsemussuosituksia laativat tutkijat ovat heränneet korostamaan ruokavalintoja. Kun ennen ruokaympyrä ja -pyramidi piirrettiin ohjastamaan, miten ruokia valitsemalla eri ravintoaineiden saantisuositukset täyttyvät, jatkossa kuvissa pyritään kuvaamaan hyvää kokonaisuutta.
Meillä käytössä olleen nelitasoisen pyramidin alaosassa ovat olleet kaikki viljavalmisteet, seuraavalla tasolla kasvikset, sitten maitovalmisteet sekä liha, kala ja muna ja ylimpänä rasvat ja herkut. Alimpana ovat runsaimmin syövät suositellut elintarvikkeet.
– Kun suosituksia uusitaan, vaalea vilja siirtyy ylöspäin ja kasvikset alaspäin. Öljy ja voi laitetaan eri laatikoihin. Ekologisista ja terveyssyistä on syytä vähentää myös lihan kulutusta, vaikka suomalaiset eivät ole lihan suurkuluttajia, Mikael Fogelholm sanoo.
Väestötutkimusten mukaan terveyttä edistäviä ruokia
- Vihannekset
- Hedelmät
- Marjat
- Täysjyvävilja
- Pähkinät
- Kalat
- Oliivi- ja rypsiöljy
- Maitovalmisteet
Kirjoittaja:
Taina Luova, Ravitsemusviestintä TL
Lähde:
- Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmin esitys ”Ruoan rooli terveyden edistäjänä” Valtakunnallisilla ravitsemuspäivillä 8.-9.10.
- Olsen ym. J nutr (2011);141:639-644