Lasten murtumilla on yhteys luuston terveyteen

Las­ten kyy­när­var­si­mur­tu­mat ovat li­sään­ty­neet vii­meis­ten vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na. Las­ten ja nuor­ten D-vi­ta­mii­ni­pi­toi­suu­det ovat Suo­mes­sa suo­si­tuk­sia ma­ta­lam­pia, ja täl­lä näyt­täi­si ole­van yh­teys luus­ton ter­vey­teen.

Mer­vi Mäy­rän­pään väi­tös­kir­ja­työs­sä kar­toi­tet­tiin las­ten mur­tu­mien mää­rää ja kir­joa sekä tut­kit­tiin tar­kem­min tois­tu­via mur­tu­mia saa­nei­den las­ten luus­ton ter­veyt­tä. Työ on osa Hel­sin­gin Las­ten­kli­ni­kal­la teh­tä­vää tut­ki­mus­ta, jos­sa tut­ki­taan laa­ja-alaisesti ter­vei­den, mur­tu­man saa­nei­den ja pit­kä­ai­kais­sai­rai­den las­ten luus­ton ter­veyt­tä.

Murtumapaikat muuttuneet

Vuon­na 2005 hel­sin­ki­läi­sil­lä 0–15-vuotiailla lap­sil­la to­det­tiin 1396 mur­tu­maa. Niis­tä 63% oli po­jil­la. Mur­tu­mien mää­rä li­sään­tyi lap­sil­la iän myö­tä. Nii­tä oli eni­ten kas­vu­py­räh­dyk­sen ai­koi­hin, po­jil­la 13–14 vuo­den ja ty­töil­lä 10 vuo­den iäs­sä.

Mur­tu­mien il­maan­tu­vuus oli las­ke­nut 18 %:lla vuo­des­ta 1983. Mer­kit­tä­vim­pä­nä syy­nä oli pien­ten käsi- ja jal­ka­te­rän alu­een mur­tu­mien mää­rän vä­he­ne­mi­nen sekä 10–14 -vuotiaiden las­ten kaik­kien mur­tu­mien vä­hen­ty­mi­nen 30 %:lla. Tämä ku­vas­ta­nee nyky­nuo­ri­son tou­hu­a­mi­sen vä­hen­ty­mis­tä, on­han sa­man­ai­kai­ses­ti suo­ma­lais­ten las­ten yli­pai­no li­sään­ty­nyt ja ur­hei­lu­har­ras­tus­ten ulko­puo­li­nen arki­lii­kun­ta vä­hen­ty­nyt.

Yk­sit­täi­se­nä il­mi­ö­nä tut­ki­muk­ses­sa näh­tiin kyynär- ja olka­var­si­mur­tu­mien li­sään­ty­mi­nen kol­man­nek­sel­la sa­mas­sa ajas­sa. Ran­ne­mur­tu­mien yh­teys alen­tu­nee­seen luus­ton mi­ne­raa­li­ti­hey­teen on osoi­tet­tu muis­sa­kin tut­ki­muk­sis­sa niin ai­kui­sil­la kuin lap­sil­la. Jo yk­sit­täi­nen mur­tu­ma voi olla merk­ki huo­non­tu­nees­ta luun laa­dus­ta. Tois­tu­vat mur­tu­mat pie­nis­tä trau­mois­ta ja var­sin­kin ni­ka­ma­mur­tu­mat ovat ter­veil­lä lap­sil­la har­vi­nai­sia.

Murtumalapsilla alentunut luuston terveys

Jat­ko­tut­ki­muk­ses­sa sel­vi­tet­tiin 66 usei­ta mur­tu­mia saa­neen lap­sen luus­ton ter­veyt­tä eri me­ne­tel­mil­lä ja ver­rat­tiin tu­lok­sia sa­man ikäi­siin ter­vei­siin lap­siin. Mur­tu­ma-alt­tiit lap­set sai­vat ter­vei­tä lap­sia vä­hem­män kal­siu­mia ra­vin­nos­taan. Kol­man­nek­sel­la heis­tä saan­ti jäi suo­si­tel­tua vä­häi­sem­mäk­si.

Mur­tu­mia saa­neet har­ras­ti­vat kes­ki­mää­rin vä­hem­män lii­kun­taa kuin ver­tai­lu­ryh­män lap­set. Myös luus­ton­ti­hey­den mit­tauk­ses­sa mur­tu­mia saa­nei­den las­ten ar­vot oli­vat sel­väs­ti ma­ta­lam­mat. Pal­jon ur­hei­le­vien las­ten luus­ton­ti­hey­det oli­vat ylei­ses­ti ot­ta­en hy­viä. Vaik­ka ur­hei­lu al­tis­taa vam­moil­le, sen luus­toa vah­vis­ta­va vai­ku­tus on kiis­ta­ton.

D-vitamiinilla on yhteys luustontiheyteen

Puo­lel­la mur­tu­ma­lap­sis­ta ja myös ver­tai­lu­ryh­män lap­sis­ta ve­res­tä mi­tat­ta­va D-vi­ta­mii­ni­pi­toi­suus oli alle 50 nmol/L, joka on nyky­tie­don mu­kaan vä­him­mäis­ta­voi­te luus­ton ter­vey­den kan­nal­ta. Osa tut­ki­tuis­ta käyt­ti pien­tä D-vi­ta­mii­ni­li­sää (5 µg), mut­ta se ei yleen­sä riit­tä­nyt nos­ta­maan ve­ren D-vi­ta­mii­ni­pi­toi­suut­ta suo­tui­sal­le ta­sol­le. Ma­ta­lil­la pi­toi­suuk­sil­la oli sel­vä yh­teys ma­ta­lam­paan luus­ton ti­hey­teen mo­lem­mis­sa ryh­mis­sä.

Var­sin­kin kou­lu­i­käis­ten las­ten riit­tä­vä kal­siu­min ja D-vi­ta­mii­nin saan­ti tu­li­si tur­va­ta. Ai­kuis­iän vah­va luus­to kas­va­te­taan jo lap­se­na.

Kirjoittaja:

Mer­vi Mäy­rän­pää
LT, tut­ki­ja
HYKS Las­ten­kli­nik­ka

Väi­tös­kir­ja ”Fractures in children: Epidemiology and associated bone health characteristics” on lu­et­ta­vis­sa http://ethesis.hel­sin­ki.fi –osoit­tees­sa (väi­tös 25.5.2012)

6-vuo­ti­aan po­jan ran­ne­mur­tu­ma seu­rauk­se­na rei­lun met­rin pu­to­a­mi­ses­ta. Kuva Mer­vi Mäy­rän­pään ar­kis­to.

LT Mer­vi Mäy­rän­pää