Sisätautilääkäri törmäsi ravitsemukseen

Klii­ni­sen ra­vit­se­muk­sen yk­sik­kö on mi­nul­le ai­van lois­ta­va työ­paik­ka. Kiin­teä yh­teys Kuo­pi­on yli­o­pis­tol­li­seen kes­kus­sai­raa­laan tuo mu­ka­naan lin­kin oi­kei­siin po­ti­lai­siin. Lää­kä­ri­nä koen, että mi­nul­la on pal­jon an­net­ta­vaa juu­ri täs­sä sai­raa­la­yh­teis­työs­sä. Elin­tar­vi­ke­tie­teen puo­lel­la an­net­ta­vaa ei niin pal­jon oli­si­kaan lää­kä­ri­kou­lu­tuk­sen poh­jal­ta.

Itä-Suo­men yli­o­pis­ton klii­ni­sen ra­vit­se­muk­sen tuo­re pro­fes­so­ri Jus­si Pih­la­ja­mäki on sisä­tau­ti­lää­kä­ri, joka oman tut­ki­mus­his­to­ri­an­sa kaut­ta ”he­rä­si” ra­vit­se­muk­sen mer­ki­tyk­seen. ”On il­meis­tä, että en­nem­min tai myö­hem­min tör­mää ra­vit­se­muk­seen, jos sisä­tau­ti­lää­kä­ri­nä tut­kii ras­va-ai­neen­vaih­dun­taa ja in­su­lii­ni­re­sis­tens­siä, me­ta­bo­li­aa ja ge­ne­tiik­kaa. Ra­vit­se­muk­sel­la on niin vah­va roo­li kai­kis­sa kan­san­sai­rauk­sis­sa. Sitä ryh­tyy miet­ti­mään, että hoi­de­taan­ko vain ra­vit­se­muk­sen seu­rauk­sia vai ko­e­te­taan­ko vai­kut­taa myös syi­hin.”

Mitä suu­rim­mas­sa mää­rin ra­vit­se­mus­ta on myös vii­me vuo­si­na no­pe­as­ti ke­hit­ty­nyt li­ha­vuus­ki­rur­gia. Ra­vit­se­mus­te­ra­pi­aa tar­vi­taan leik­kauk­seen so­vel­tu­vuu­den rat­kai­se­mi­ses­sa, leik­kauk­seen val­mis­tau­tu­mi­ses­sa ja sen jäl­ki­hoi­dos­sa.

Jus­si Pih­la­ja­mäki kiit­te­lee Kuo­pi­on yk­si­kön kor­ke­a­ta­sois­ta tut­ki­mus­ta ja in­nok­kai­ta tut­ki­joi­ta. ”Täl­lä on hy­vät mah­dol­li­suu­det ra­ken­taa uut­ta tut­ki­mus­ta.” Se on rei­lu tun­nus­tus pro­fes­so­ril­ta, jol­la on ko­ke­mus­ta myös maa­il­man hui­pul­ta, Harwardin tut­ki­ja­maa­il­mas­ta.

Itä-Suo­men yli­o­pis­ton Kuo­pi­on yk­si­kön ohel­la ra­vit­se­mus­ta ja elin­tar­vi­ke­tie­tei­tä ope­te­taan ja tut­ki­taan myös Hel­sin­gin ja Tu­run yli­o­pis­tois­sa. Jus­si Pih­la­ja­mäen mu­kaan työn­jako eri oppi­lai­tos­ten vä­lil­lä on sel­vä, mut­ta var­mas­ti voi­tai­siin teh­dä enem­män myös yh­teis­työ­tä. Ko­ti­mais­ta ko­ko­nai­suut­ta ei vält­tä­mät­tä ole hyö­dyn­net­ty riit­tä­väs­ti. Toi­saal­ta jo­kai­sel­la tut­ki­mus­lai­tok­sel­la on omat kan­sain­vä­li­set yh­teis­työ­ver­kos­ton­sa. ”Ra­vit­se­muk­ses­sa on kui­ten­kin aina kan­sal­li­nen piir­re mu­ka­na, on­han ruo­ka kult­tuu­ri­si­don­nais­ta. Kan­sain­vä­lis­tyä pi­tää, mut­ta ei pidä tasa­päis­tyä”, Jus­si Pih­la­ja­mäki muis­tut­taa.

Ruualle arvoa arkipäivässä

Vaik­ka Jus­si Pih­la­ja­mäki lä­hes­tyy ra­vit­se­mus­ta tut­ki­muk­ses­sa ja ope­tuk­ses­sa sai­rau­den kaut­ta, hän ko­kee ruo­kai­lun osa­na hy­vää elä­mää. Omak­si pa­heek­seen hän mai­nit­see epä­sään­nöl­li­sen ruo­kai­lun. ”Mik­si meil­lä aina on­kin muka niin kii­re, ett­emme mal­ta py­säh­tyä syö­mään kai­kes­sa rau­has­sa.”

He­rät­tä­vä ko­ke­mus ruu­an ar­vos­ta­mi­ses­ta syn­tyi pa­rin vii­kon mat­kal­la Rans­kaan. Siel­lä ih­mi­sil­lä on ai­kaa vii­pyä ruo­ka­pöy­däs­sä, naut­tia ruu­as­ta ja kes­kus­tel­la sii­tä. ”Ei­vät­kä ne rans­ka­lai­set sil­ti niin kau­he­an te­hot­to­mia ole.”

Pih­la­ja­mäen per­hees­sä kaik­ki lait­ta­vat ruo­kaa niin isä, äiti kuin kak­si las­ta­kin. ”Ei sitä kui­ten­kaan per­heen har­ras­tuk­sek­si voi mai­ni­ta.”

”Kun mu­siik­kiin ei ole lah­jo­ja, jää jäl­jel­le vain lii­kun­ta”, hän sum­maa omat har­ras­tuk­sen­sa. La­jei­na ovat juok­su, uin­ti ja muut­kin kes­tä­vyys­la­jit. Hän to­teut­taa työ­mat­ka­lii­kun­taa ja suo­sit­te­lee sitä muil­le­kin.

Rohkeita ratkaisuja terveyden edistämiseen

Jus­si Pih­la­ja­mä­keä huo­les­tut­taa yh­teis­kun­nan ke­hi­tys­suun­ta, jos­sa ter­veel­li­nen ra­vit­se­mus me­nee so­si­aa­li­luo­kan ja tulo­ta­son mu­kaan. ”Ei voi olla oi­kein, että ter­veel­li­nen ra­vit­se­mus oli­si vain elii­tin etu­oi­keus. Se on perusoi­keus, joka kuu­luu kai­kil­le tasa­puo­li­ses­ti. Mut­ta tä­män on­gel­man rat­kai­su on jo­ta­kin muu­ta kuin ra­vit­se­mus­ta.”

Hän odot­taa yh­teis­kun­nal­ta roh­kei­ta po­liit­ti­sia rat­kai­su­ja, jot­ka kan­nus­ta­vat ter­vei­siin elin­ta­poi­hin, te­ke­vät lii­kun­nan ja hy­vän ra­vit­se­muk­sen va­lin­nat hou­kut­te­le­vik­si. Rat­kai­sut ei­vät aina ole edes kal­lii­ta ja pit­käs­sä juok­sus­sa ne joka ta­pauk­ses­sa sääs­täi­si­vät ra­haa hoi­to­puo­lel­la.

Kun­ta­uu­dis­tuk­ses­sa hän nä­kee mah­dol­li­suu­den, jo­hon kan­nat­tai­si nyt tart­tua. Kun kun­ta­yk­si­köt suu­re­ne­vat, niis­sä on pa­rem­min va­raa pal­ka­ta ra­vit­se­muk­sen asi­an­tun­te­mus­ta ter­vey­den­huol­toon. ”Ra­vit­se­muk­sen asi­aa kan­nat­tai­si nyt edis­tää ak­tii­vi­ses­ti, kun ra­ken­tei­ta luo­daan”, Jus­si Pih­la­ja­mäki muis­tut­taa.

Kir­joit­ta­ja:
Lee­na Pac­kalén

Klii­ni­sen ra­vit­se­mus­tie­teen prof. Jus­si Pih­la­ja­mäki 

Ra­vit­se­mus­kat­saus 2-2012Lap­set, nuo­ret ja ra­vit­se­mus23.11.2012