Koulu ruokakasvattajana
Ruoka ja sen tekijät lisäävät ruokasivistystä
”Julkishallinnon ruokapalvelusta puhutaan valitettavan usein tukitoimintana. Sillä väheksytään ruokailun merkitystä ja koko alan arvostusta. Annetaan mielikuva toisarvoisesta toiminnasta. Ja kuitenkin ruokailulla on valtavat mahdollisuudet esimerkiksi kouluyhteisön kasvatustyössä ja hyvinvoinnissa. Ruokailuympäristö on mitä parhain oppimisympäristö”, filosofian tohtori ja kouluttaja Seija Lintukangas muistuttaa.
Seija Lintukangas kouluttaa laajasti julkishallinnon ruokapalveluhenkilöstöä. Kouluruokailu on erityisesti hänen sydämellään. Taustalla on vuosien kokemus ruokakasvattajana, kotitalousopettajana ja lehtorina sekä kunnan ruokapalvelutoimen päällikkönä.
Hän haluaisi toiminnalliset raja-aidat pois koulun aikuisten väliltä. Ruokapalveluhenkilöstö on osa koulun kasvattajaresurssia ja aikuisten turvaverkkoa. Kouluruokailuhenkilöstö edustaa tavallisia aikuisia, joihin lapset ja nuoret luottavat. ”Keittiöstä näkee asioita, joita opettajat eivät välttämättä huomaa.” Kun ruokapalvelu eriytyi koulun hallinnosta, saatiin ruokatuotantoon varmasti lisää ammatillisuutta, mutta samalla luotiin – ehkä tahtomatta – raja-aitoja kouluyhteisön ammattilaisten välille. Ruokapalvelun henkilöstöllä ei tunnu olevan lupaa tai uskallusta viedä ruokailuun liittyviä asioita eteenpäin sen enempää rehtorille, opettajille kuin terveydenhoitajillekaan.
Kasvatus mukaan palvelusopimukseen
Kouluruokailun käytännön toteutus tapahtuu nykyään niin, että palvelun tilaaja ja sen tuottaja ovat eri tahoja. Se ei kuitenkaan tarkoita vastapuolia, vaan yhteistyötä ja yhteisvastuuta. ”Osapuolten välisessä palvelusopimuksessa pitää sopia paitsi ruoasta, tiloista ja laitteista myös kouluruokailutilanteiden ohjauksesta ja ruokakasvatuksesta, jotka pitää myös sisällyttää ruokapalveluhenkilöstön toimenkuvaan”, Seija Lintukangas toteaa.
Hän on kirjassa ”Kouluruokailu kutsuu nauttimaan ja oppimaan” yhdessä professori Päivi Palojoen kanssa rakentanut väitöskirjansa mukaisesti laajennetun kasvattajuuden kouluyhteisöä. Keskiössä ovat lapset ja nuoret. Heidän kasvatukseensa osallistuvat vanhemmat, opettajat, kouluruokailuhenkilöstö, terveydenhoito, oppilashuolto, koulukuljetus, kiinteistönhuolto, hallinto, päättäjät, media ja koko elintarvikeala – moniammatillinen aikuisten turvaverkko.
Kouluruokailu oppiaineeksi
”Miksi kouluruokailua ei pedagogisoida? Miksi ruokailun tarjoamaa elämän oppituntia ei hyödynnetä? Miksi kouluruokailua ei edelleenkään sisällytetä opetussuunnitelmaan, vaikka sillä on säädöstaustainen status? Miksi ruokapalveluhenkilöstöä ei käytetä ruokakasvatus-, -ohjaus ja -opetustehtävissä?” Seija Lintukankaan mielestä oppilaiden, opettajien ja henkilöstön yhteinen ruokailu pitäisi olla itsestään selvä opetus- ja sivistystilanne. Ruokailun valvonnasta puhuminen pitää lopettaa, se on ohjausta. Esimerkkiruokailijoita voivat olla kaikki koulun aikuiset. Niin verottajan kuin monen työnantajatahonkin noudattama nykyinen käytäntö saa koko ruokailun tuntumaan ikävältä pakolta. Myös ruokapalvelun henkilöstöllä saisi olla enemmän rohkeutta tarttua tilaisuuksiin kasvattaa lapsia ja nuoria. Sitä ei ole missään kielletty, mutta luvallistaminen pitäisi nostaa esiin. Nyt ruokapalveluhenkilöstö on keskittynyt ruoan tekniseen tuottamiseen ja aterian oikeaoppiseen koostamiseen eikä välttämättä näe kouluruokailun kokonaisuuden merkitystä ruokailijan kannalta. Tähän kaksi Seija Lintukankaan luotsaamaa ruokapalveluhenkilöstölle suunnattua koulutushanketta tuo uutta viisautta.
Osaaminen nostaa arvostusta
Ilman tekijöitä ei elintarvikkeista tule aterioita eikä aterioista nautittavia yhteisiä ruokailuelämyksiä. Ruuan ja sen tekijöiden arvostus ei parane julistamisella, pyytämisellä eikä sanomisella, vaan arvostus ansaitaan osaamisella, oman työn merkityksen ymmärtämisellä ja vaikuttavilla teoilla. Tällaisella motiivilla käynnistyi vuonna 2012 kaksivuotinen ProTaRu -koulutushanke, jonka tavoitteena on nostaa taitava ruokapalveluhenkilöstö julkisten ruokapalveluiden laatuketjun elinvoimaksi. Se sai tänä vuonna rinnalleen yksivuotisen ResTaRu -hankkeen, jossa ruokapalveluhenkilöstön taitoja ja vastuullisuutta kartutetaan ruokahävikin vähentämisessä ja ruokasivistyksen nostamisessa. Hankkeiden rahoitus tulee maa- ja metsätalousministeriön laatuketju-varoista ja yhteistyökumppaneilta. Niitä koordinoi Seija Lintukangas Edutaru-yrityksensä kautta. Koulutus on suunnattu julkishallinnon ruokapalveluhenkilöstölle päiväkodeissa, kouluissa, henkilöstöruokailupaikoissa ja terveys- ja sosiaalitoimen ruokapalveluissa.
Alueseminaareja ja oppimistehtäviä
Koulutus toteutetaan alueellisesti. Eri puolille maata on perustettu ProTaRu- hankkeelle kahdeksan ja ResTaRu- hankkeelle viisi koulutusryhmää, joissa on lähes 350 osallistujaa. Suurin osa heistä on ruokapalvelutyöntekijöitä, mutta mukana on myös esimiehiä ja kuntien ruokapalvelupäälliköitä. Seija Lintukangas pitää arvokkaana sitä, että päälliköt ovat sitoutuneesti itse mukana koulutuksessa ja osallistuvat näin koko ruokapalvelualan kehittämiseen. Keskustelu koulutustilaisuuksissa on ollut avointa ja rakentavaa, vaikka ”pomo” onkin paikalla. Alueelliset koulutusryhmät kokoontuvat ProTaRu- hankkeessa neljä kertaa ja ResTaRu -hankkeessa kolme kertaa. Ensin perehdytään omiin asenteisiin, oman työn tarpeisiin ja oppimisen edellytyksiin. Opitaan arvostamaan omaa ja toisten työtä. Uusilla tiedoilla ja asennoitumisella avataan tietä laadukkaaseen ja vastuulliseen toiminta- ja ruokakulttuuriin, rakennetaan ruokasivistystä. Seuraavassa vaiheessa oma osaaminen kohtaa työyhteisön. Oppimistehtävien myötä kehitetään työyhteisöä yhdessä. Lopuksi opitaan näkemään oma työ toisaalta laajemman ruokaketjun osana ja toisaalta kasvattajana ja ruokasivistyksen edistäjänä. Koulutustapaamisten välillä tehdään oppimis- ja kehitystehtäviä ja tutustutaan kirjallisuuteen. Ruuan arvostusta parannetaan esimerkiksi ruokahävikin seuraamisella ja miettimällä aktiivisesti, miten sitä voitaisiin vähentää ja miten koko ruokailuyhteisö saataisiin mukaan kestävämpään ruokailukulttuuriin. Koulutus valmentaa myös ympäristöpassin, ravitsemuspassin ja kouluruokailudiplomin suorittamiseen. Välitehtävien parhaat palat ovat aina jaossa seuraavassa tapaamisessa. Hyvät käytännöt ja ideat jaetaan. Koulutuksessa käytetään yhteistoiminnallisia työtapoja, vuorovaikutteisia luentoja ja ryhmäkeskusteluja, joissa annetaan tilaa osallistujien tärkeille asioille.
Tulokset vaikuttamaan
Ruokapalvelupäälliköt toimivat yhteyshenkilöinä alueilla ja järjestävät koulutusseminaarien puitteet joko kunnan tiloissa tai vaikkapa kylpylässä yhdistäen oppimisen ja virkistyksen. Lisäksi aluevastaavien kanssa on sovittu järjestettäväksi päivän mittaisia vaikuttavuusseminaareja, joihin kutsutaan ruokapalveluiden sidosryhmät ja yhteistyökumppanit. Osa alueista onkin jo saanut vaikuttajaseminaariinsa puhujiksi kansanedustajia tai muita yhteiskunnallisia merkkihenkilöitä. Näiden seminaarien tavoitteena on jakaa koulutuksessa saatuja tuloksia kentälle ja lisätä vuorovaikutusta ruokapalveluhenkilöstön ja sidosryhmien välillä. ProTaRu -hankkeen puolivälissä on arvioitu sen tavoitteiden onnistumista ja toteutumista. Palautevastausten mukaan koulutukseen osallistuneen ruokapalveluhenkilöstön itsearvostuksessa ja asennoitumisessa omaan työhönsä on tapahtunut myönteistä muutosta. Heidän osaamisensa yhteiskuntavastuullisissa toimintatavoissa on lisääntynyt sekä kestävien valintojen ymmärrys kasvanut ja se näkyy myös muutoksena heidän toiminnassaan työpaikalla. Koulutuksesta on saatu myös taitoja, rohkeutta ja motivaatiota osallistua entistä enemmän ruokakasvatukseen. Osallistujien palautevastauksista ilmenee myös, että alan ammatillisuus ja työhyvinvointi ovat lisääntyneet ja se näkyy sekä ammattiylpeytenä että työssä viihtymisenä. Hyvää kehitystä on havaittavissa myös ympäröivän yhteisön osoittamassa arvostuksessa ruokaa ja sen tekijöitä kohtaan. Koulutuksessa ruokapalvelun tekijöille ja toimijoille annetaan mahdollisuus oppia ja kehittyä työssään. Kun itsearvostus, osaaminen ja ammattiylpeys karttuvat, se näkyy vastuullisena ja esimerkillisenä toimintana kaikessa työssä. ”Näin lapset ja nuoret kohtaavat koulun ruokasalissa moniosaajia, jotka edustavat tyylikkäästi omaa ammattialaansa, kykenevät vastaamaan ruokailijoiden muuttuviin tarpeisiin ja osaavat antaa vastuuta myös ruokailijoille ruokasivistyksen lisäämiseksi”, Seija Lintukangas painottaa.
Kirjoittaja: Leena Packalen

Koululounas lisää oppilaiden hyvinvointia, keskittymiskykyä ja ruokasivistystä. Kuva TL.