Ahmintahäiriö

Ahminta on aikuisten yleisin syömishäiriö

Kaik­ki syö­vät jos­kus lii­kaa, kun on pal­jon tai her­kul­lis­ta ruo­kaa tar­jol­la. Se on nor­maa­lia.

Ah­min­ta on on­gel­ma sil­loin, kun sii­tä tu­lee itse­tar­koi­tus: kun se on kei­no vai­en­taa paha olo, vä­sy­mys, ilo tai suru, kun sii­tä tu­lee oma sa­lai­nen ri­tu­aa­li, jol­la pää­see pois ar­jes­ta, tai kun syö­mi­nen on yhtä kaa­os­ta, kos­ka ruo­ka­mää­rät riis­täy­ty­vät kä­sit­tä­mät­tö­mäs­ti kä­sis­tä. Ah­min­ta voi olla sään­nöl­lis­tä tai kau­sit­tais­ta.

Val­ta­vat ruo­ka­mää­rät, jot­ka nau­ti­taan no­pe­as­ti, yk­sin ja äh­kyyn asti, toi­mi­vat ikään kuin ai­kui­sen tut­ti­na. Suu­hun pan­tu ruo­ka loh­dut­taa.

Ah­min­ta on vai­et­tu, uu­sin ja vä­hän tun­net­tu syö­mis­häi­riö ja kui­ten­kin il­mei­ses­ti niis­tä kaik­kein ylei­sin. Asi­an­tun­ti­ja-ar­vi­oi­den mu­kaan Suo­mes­sa on sata­tu­hat­ta ah­mi­jaa. Tyy­pil­li­nen ah­mi­ja on 30–60-vuotias nai­nen tai mies. Mut­ta myös lap­si voi ah­mia.

Ah­min­ta­häi­riö voi olla syy sii­hen, mik­si niin moni ei on­nis­tu laih­dut­ta­maan. Kyse ei ole tie­don puut­tees­ta tai itse­ku­rin puut­tees­ta, vaan sai­rau­des­ta, jo­hon tar­vit­see apua.

Ahminta ja lihavuus kietoutuvat yhteen

Li­ha­vuus on yleis­tä, ja se on yh­tey­des­sä mo­neen sai­rau­teen tuki­elin­sai­rauk­sis­ta di­a­be­tek­seen ja mo­niin syö­piin. Jo vii­si tai kym­me­nen pro­sent­tia pie­nem­pi pai­no voi vä­hen­tää li­ha­van tai yli­pai­noi­sen ris­kiä sai­ras­tua. Sik­si ter­vey­den­huol­los­sa laih­tu­mi­nen näh­dään au­tu­aak­si te­ke­vä­nä kei­no­na. Ah­min­ta­häi­ri­öi­sil­le laih­tu­mi­nen on kui­ten­kin ta­val­lis­ta vai­ke­am­paa.

Li­ha­vuus  ja sen lii­tän­näis­sai­rau­det ovat ah­mi­vil­la ylei­siä, sil­lä ah­min­ta al­tis­taa li­ha­vuu­del­le. Päin­vas­toin kuin bulimikot, ah­mi­jat ei­vät pyri eroon syö­mis­tään ka­lo­reis­ta. Ar­vio sii­tä, kuin­ka moni li­ha­va on myös ah­mi­ja, vaih­te­lee 20 pro­sen­tis­ta 50 pro­sent­tiin.

Laihduttaminen pahentaa tilannetta

Laih­tu­mis­pyr­ki­myk­set, nii­hin kuu­lu­va syö­mi­sen kont­rol­li ja tiu­kat oh­jeet voi­vat itse asi­as­sa ke­hit­tää alt­tiil­le yk­si­löl­le ajan myö­tä ah­min­ta­häi­ri­ön. Suu­ret ruo­ka­mää­rät ja laih­dut­ta­mi­nen muo­dos­ta­vat noi­dan­ke­hän. Lii­kaa syö­mi­nen joh­taa itse­in­hoon, epä­on­nis­tu­mi­sen tun­tee­seen, ma­sen­nuk­seen ja laih­du­tus­pyr­ki­myk­siin. Laih­du­tus stres­saa ja ah­dis­taa, mikä saa syö­mään taas lii­kaa.

Psy­ko­lo­gi Ka­ta­ri­na Meskasen mu­kaan ah­min­ta­häi­riö on kil­tin ih­mi­sen tau­ti, niin kuin ma­sen­nus. Pa­hat ih­mi­set ovat ri­kol­li­sia, väki­val­tai­sia ja al­ko­ho­lis­ta riip­pu­vai­sia.

Al­ko­ho­li­on­gel­mai­nen voi lo­pet­taa juo­mi­sen ko­ko­naan. Myös tu­pa­koin­nis­ta voi luo­pua ko­ko­naan, mut­ta syö­dä pi­tää joka päi­vä.

Ahminnan voi saada hallintaan

Ah­mi­ja ei syö vain näl­kään­sä, vaan syö­mi­nen pal­ve­lee mui­ta­kin tar­pei­ta. Ah­mi­ja syö mie­len ma­ta­la­pai­nee­seen ja loh­duk­si ar­jen on­gel­miin. Hän et­sii ruo­as­ta mie­li­hy­vää ja het­ken hel­po­tus­ta. Hän ei ha­lua tai osaa koh­da­ta ar­jen on­gel­mia, vaan yrit­tää syö­dä han­ka­lat tun­teet pois.

Han­ka­lia tun­tei­ta ja ti­lan­tei­ta voi rat­kais­ta myös muil­la kei­noin. Se on­kin avain pois ah­min­ta­kier­tees­tä.

On hyvä op­pia tun­te­maan it­se­ään, on­gel­ma­syö­mi­sen syi­tä ja sitä lau­kai­se­via te­ki­jöi­tä ja aja­tus­ku­vi­oi­ta. On­gel­man­rat­kai­su- ja tie­toi­suus­tai­to­ja sekä ren­tou­tu­mis­ta voi ope­tel­la.

On myös syy­tä jät­tää hy­väs­tit laih­dut­ta­mi­sel­le ja laih­tu­mis­kuu­reil­le. Ruo­kaan ja ruo­kai­luun liit­ty­vien kiel­to­jen tai sään­tö­jen si­jas­ta on pa­rem­pi suh­tau­tua ruo­kaan mut­kat­to­mas­ti ja luon­te­vas­ti. Jous­ta­va suh­tau­tu­mi­nen ruo­kaan ja sään­nöl­li­nen syö­mi­nen aut­ta­vat ajan myö­tä myös laih­tu­maan.

Diagnoosin saaminen voi auttaa

Jot­ta ah­min­ta­häi­ri­öi­siä voi­daan aut­taa, hei­dät pi­täi­si tun­nis­taa. Se ei usein­kaan to­teu­du. Kah­del­le kol­mes­ta di­ag­noo­si jää saa­mat­ta.

Jo se voi aut­taa, että ah­mi­ja tun­nis­taa on­gel­man­sa ja saa sil­le ni­men. Sit­ten voi läh­teä et­si­mään apua.

Ah­min­ta­häi­ri­öön on Suo­mes­sa kui­ten­kin vai­kea saa­da apua. Hy­väk­si ha­vait­tu­ja hoi­to­kei­no­ja on ke­hi­tet­ty ulko­mail­la, mut­ta hoi­toon pe­reh­ty­nei­tä am­mat­ti­lai­sia on meil­lä vä­hän. Maas­sam­me on kui­ten­kin yli 100 000 ih­mis­tä, jot­ka kär­si­vät ah­min­ta­häi­ri­ös­tä. Sik­si suo­ma­lai­set syö­mis­häi­ri­ö­a­si­an­tun­ti­jat kir­joit­ti­vat ai­hees­ta suo­men­kie­li­sen kir­jan ”Irti ah­min­nas­ta. Koh­ti tasa­pai­nois­ta suh­det­ta ruo­kaan.”

Itsehoito-opas ahmintahäiriöön

Kir­ja on kak­si­o­sai­nen. En­sin ote­taan ah­min­ta hal­tuun ja sit­ten ope­tel­laan elä­mään il­man ah­min­taa. Kir­jan voi lu­kea kuin ro­maa­nin, mut­ta tar­jol­la on myös teh­tä­viä ja poh­dit­ta­vaa.

Kir­ja on tar­koi­tet­tu ah­mi­joil­le ja hei­dän lähi­pii­ril­leen sekä työ­ter­veys­huol­los­sa ja ter­veys­kes­kuk­sis­sa työs­ken­te­le­vil­le ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lai­sil­le. Sii­tä on apua myös kai­kil­le niil­le, joi­den suh­de ruo­kaan on ki­reä, sot­kui­nen tai vino tai jot­ka ha­lu­a­vat asi­an­tun­ti­joi­den vah­vis­tus­ta jous­ta­vaan syö­mi­seen­sä.

Pari esi­merk­kiä teks­tin oi­val­li­suu­des­ta kai­kil­le ai­kui­sil­le:

Kap­pa­le 10 ”Pak­ko laih­tua”, sivu 159: ”Kai­kes­ta huo­li­mat­ta mal­til­li­ses­sa­kin pai­non­pu­do­tuk­ses­sa on syö­tä­vä vä­hem­män ka­lo­rei­ta kuin en­nen. Yleen­sä riit­tä­vän vä­hen­nyk­sen saa ai­kaan syö­mäl­lä niin pal­jon kuin ha­lu­aa, mut­ta enim­mäk­seen jär­ke­vää ja ter­veel­lis­tä ruo­kaa. Si­ten laih­tuu pa­rem­min ja py­sy­väm­min kuin kit­kut­te­le­mal­la niu­kal­la ruo­ka­va­li­ol­la ja pie­nes­sä nä­läs­sä koko ajan.”

Kap­pa­le 11: ”Ra­kas­tan ruo­kaa”, sivu 170: ”Herk­ku­jen vai­ku­tus pai­noon ei edes ole niin suu­ri kuin moni us­koo. Kas­vis­ten puut­tu­mi­nen ate­ri­oil­ta vai­kut­taa pai­noon pal­jon enem­män kuin suk­laa­pa­tu­kan syö­mi­nen. Sil­ti mo­net syyl­lis­tä­vät it­se­ään suk­laa­pa­tu­kas­ta, mut­ta ei­vät kas­vis­ten puut­tu­mi­ses­ta!”

Läh­de:

Anna Keski-Rah­ko­nen, Ka­ta­ri­na Meskanen, Min­na Nalbantoglu (toim.): Irti ah­min­nas­ta. Koh­ti tasa­pai­nois­ta suh­det­ta ruo­kaan. Duodecim. Saa­ri­jär­vi 2013. 232 si­vua.

Kir­joit­ta­ja:
Tai­na Luo­va

Ahmintahäiriön yleisyys

• 3 % ai­kui­sis­ta sai­ras­taa ah­min­ta­häi­ri­ö­tä (engl. BED=Binge Eating Disorder)
• 15 % ah­mii sa­tun­nai­ses­ti (tun­ne­syö­mi­nen, kaa­mos­syö­mi­nen)

Suo­men Syö­mis­häi­ri­ö­lii­tos­sa on mie­tit­ty nor­maa­lia ja epä­nor­maa­lia syö­mis­tä. Vii­sai­ta aja­tuk­sia!

Kir­ja so­pii kai­kil­le ren­tout­ta ruo­ka-ajat­te­luun­sa kai­paa­vil­le.