Ahmintahäiriö
Ahminta on aikuisten yleisin syömishäiriö
Kaikki syövät joskus liikaa, kun on paljon tai herkullista ruokaa tarjolla. Se on normaalia.
Ahminta on ongelma silloin, kun siitä tulee itsetarkoitus: kun se on keino vaientaa paha olo, väsymys, ilo tai suru, kun siitä tulee oma salainen rituaali, jolla pääsee pois arjesta, tai kun syöminen on yhtä kaaosta, koska ruokamäärät riistäytyvät käsittämättömästi käsistä. Ahminta voi olla säännöllistä tai kausittaista.
Valtavat ruokamäärät, jotka nautitaan nopeasti, yksin ja ähkyyn asti, toimivat ikään kuin aikuisen tuttina. Suuhun pantu ruoka lohduttaa.
Ahminta on vaiettu, uusin ja vähän tunnettu syömishäiriö ja kuitenkin ilmeisesti niistä kaikkein yleisin. Asiantuntija-arvioiden mukaan Suomessa on satatuhatta ahmijaa. Tyypillinen ahmija on 30–60-vuotias nainen tai mies. Mutta myös lapsi voi ahmia.
Ahmintahäiriö voi olla syy siihen, miksi niin moni ei onnistu laihduttamaan. Kyse ei ole tiedon puutteesta tai itsekurin puutteesta, vaan sairaudesta, johon tarvitsee apua.
Ahminta ja lihavuus kietoutuvat yhteen
Lihavuus on yleistä, ja se on yhteydessä moneen sairauteen tukielinsairauksista diabetekseen ja moniin syöpiin. Jo viisi tai kymmenen prosenttia pienempi paino voi vähentää lihavan tai ylipainoisen riskiä sairastua. Siksi terveydenhuollossa laihtuminen nähdään autuaaksi tekevänä keinona. Ahmintahäiriöisille laihtuminen on kuitenkin tavallista vaikeampaa.
Lihavuus ja sen liitännäissairaudet ovat ahmivilla yleisiä, sillä ahminta altistaa lihavuudelle. Päinvastoin kuin bulimikot, ahmijat eivät pyri eroon syömistään kaloreista. Arvio siitä, kuinka moni lihava on myös ahmija, vaihtelee 20 prosentista 50 prosenttiin.
Laihduttaminen pahentaa tilannetta
Laihtumispyrkimykset, niihin kuuluva syömisen kontrolli ja tiukat ohjeet voivat itse asiassa kehittää alttiille yksilölle ajan myötä ahmintahäiriön. Suuret ruokamäärät ja laihduttaminen muodostavat noidankehän. Liikaa syöminen johtaa itseinhoon, epäonnistumisen tunteeseen, masennukseen ja laihdutuspyrkimyksiin. Laihdutus stressaa ja ahdistaa, mikä saa syömään taas liikaa.
Psykologi Katarina Meskasen mukaan ahmintahäiriö on kiltin ihmisen tauti, niin kuin masennus. Pahat ihmiset ovat rikollisia, väkivaltaisia ja alkoholista riippuvaisia.
Alkoholiongelmainen voi lopettaa juomisen kokonaan. Myös tupakoinnista voi luopua kokonaan, mutta syödä pitää joka päivä.
Ahminnan voi saada hallintaan
Ahmija ei syö vain nälkäänsä, vaan syöminen palvelee muitakin tarpeita. Ahmija syö mielen matalapaineeseen ja lohduksi arjen ongelmiin. Hän etsii ruoasta mielihyvää ja hetken helpotusta. Hän ei halua tai osaa kohdata arjen ongelmia, vaan yrittää syödä hankalat tunteet pois.
Hankalia tunteita ja tilanteita voi ratkaista myös muilla keinoin. Se onkin avain pois ahmintakierteestä.
On hyvä oppia tuntemaan itseään, ongelmasyömisen syitä ja sitä laukaisevia tekijöitä ja ajatuskuvioita. Ongelmanratkaisu- ja tietoisuustaitoja sekä rentoutumista voi opetella.
On myös syytä jättää hyvästit laihduttamiselle ja laihtumiskuureille. Ruokaan ja ruokailuun liittyvien kieltojen tai sääntöjen sijasta on parempi suhtautua ruokaan mutkattomasti ja luontevasti. Joustava suhtautuminen ruokaan ja säännöllinen syöminen auttavat ajan myötä myös laihtumaan.
Diagnoosin saaminen voi auttaa
Jotta ahmintahäiriöisiä voidaan auttaa, heidät pitäisi tunnistaa. Se ei useinkaan toteudu. Kahdelle kolmesta diagnoosi jää saamatta.
Jo se voi auttaa, että ahmija tunnistaa ongelmansa ja saa sille nimen. Sitten voi lähteä etsimään apua.
Ahmintahäiriöön on Suomessa kuitenkin vaikea saada apua. Hyväksi havaittuja hoitokeinoja on kehitetty ulkomailla, mutta hoitoon perehtyneitä ammattilaisia on meillä vähän. Maassamme on kuitenkin yli 100 000 ihmistä, jotka kärsivät ahmintahäiriöstä. Siksi suomalaiset syömishäiriöasiantuntijat kirjoittivat aiheesta suomenkielisen kirjan ”Irti ahminnasta. Kohti tasapainoista suhdetta ruokaan.”
Itsehoito-opas ahmintahäiriöön
Kirja on kaksiosainen. Ensin otetaan ahminta haltuun ja sitten opetellaan elämään ilman ahmintaa. Kirjan voi lukea kuin romaanin, mutta tarjolla on myös tehtäviä ja pohdittavaa.
Kirja on tarkoitettu ahmijoille ja heidän lähipiirilleen sekä työterveyshuollossa ja terveyskeskuksissa työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille. Siitä on apua myös kaikille niille, joiden suhde ruokaan on kireä, sotkuinen tai vino tai jotka haluavat asiantuntijoiden vahvistusta joustavaan syömiseensä.
Pari esimerkkiä tekstin oivallisuudesta kaikille aikuisille:
Kappale 10 ”Pakko laihtua”, sivu 159: ”Kaikesta huolimatta maltillisessakin painonpudotuksessa on syötävä vähemmän kaloreita kuin ennen. Yleensä riittävän vähennyksen saa aikaan syömällä niin paljon kuin haluaa, mutta enimmäkseen järkevää ja terveellistä ruokaa. Siten laihtuu paremmin ja pysyvämmin kuin kitkuttelemalla niukalla ruokavaliolla ja pienessä nälässä koko ajan.”
Kappale 11: ”Rakastan ruokaa”, sivu 170: ”Herkkujen vaikutus painoon ei edes ole niin suuri kuin moni uskoo. Kasvisten puuttuminen aterioilta vaikuttaa painoon paljon enemmän kuin suklaapatukan syöminen. Silti monet syyllistävät itseään suklaapatukasta, mutta eivät kasvisten puuttumisesta!”
Lähde:
Anna Keski-Rahkonen, Katarina Meskanen, Minna Nalbantoglu (toim.): Irti ahminnasta. Kohti tasapainoista suhdetta ruokaan. Duodecim. Saarijärvi 2013. 232 sivua.
Kirjoittaja:
Taina Luova
Ahmintahäiriön yleisyys
- 3 % aikuisista sairastaa ahmintahäiriötä (engl. BED=Binge Eating Disorder)
- 15 % ahmii satunnaisesti (tunnesyöminen, kaamossyöminen)

Suomen Syömishäiriöliitossa on mietitty normaalia ja epänormaalia syömistä. Viisaita ajatuksia!

Kirja sopii kaikille rentoutta ruoka-ajatteluunsa kaipaaville.