Ravitsemussuositukset on tarkoitettu terveiden ihmisten ruokavalion suunnitteluun ja ravinnonsaannin arviointiin. Sairaille suosituksia tulee soveltaa tilanteen mukaan.
Ikääntyneillä rajanveto terveyden ja sairauden välille voi olla vaikeaa. Monet pitkäaikaissairaudet eivät vähennä fyysistä aktiivisuutta tai heikennä elämänlaatua, kun sairauden hoitotasapaino on hyvä.
Yli 80-vuotias voi olla terve eikä käytä lääkkeitä, toisaalta 60-vuotiaalla saattaa olla useita sairauksia ja monenlaisen tuen tai avun tarvetta. Välimaastoon jää kasvava ryhmä ikääntyneitä, joiden ravitsemuksen arviointiin ja ravitsemusohjauksen tai -hoidon tarpeeseen pitää olla asiantuntemusta ja osaamista. Ravitsemussuositukset ikääntyneille -oppaassa vuodelta 2010 ikääntyneiden terveyden, sairauksien ja avuntarpeen eroja on havainnollistettu kolmiolla, josta ikä on tarkoituksella jätetty pois jaottelun perusteena.
Proteiinia lihaskadon ehkäisyyn
Erityisen kiinnostuksen kohteena on ikääntyneiden proteiinin tarve. Lihaskato eli sarkopenia on ikääntyneillä hitaasti etenevä tila, joka johtaa toimintakyvyn heikentymiseen. Tutkimukset proteiinin tarpeesta ja hyväksikäytöstä elimistössä ovat tavallisesti olleet lyhytkestoisia interventioita, joissa sarkopenian etenemistä ei ole voitu arvioida.
Aikuisille suunnattua suositusta (0,8 g proteiinia/ paino kg / vrk) suuremman proteiinin saannin hyödyistä ikääntyneiden terveyden ja lihasvoiman ylläpitämisessä ei ole kovin vahvaa näyttöä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tätä suurempi proteiininsaanti on suotuisaa ikääntyneiden (> 65-vuotiaat) terveydelle. Tämä johtuu osittain kehon heikentyneestä kyvystä käyttää proteiinia hyväkseen ja proteiinin tarpeen lisääntymisestä sairauksien aikana. Kun vielä energiankulutus, syödyn ruuan määrä ja ruokahalu heikkenevät, proteiinin saanti voi olla todella vähäistä.
Suurempi saanti hyödyksi
Kesällä 2013 julkaistiin arvostetussa amerikkalaisessa tiedelehdessä suositukset ikääntyneiden proteiinin saannista. Niissä todetaan, että ikääntyneet tarvitsevat vähintään 1,0–1,2 grammaa proteiinia painokiloa kohti päivässä. Se turvaa kehon perustoimintojen proteiinin tarpeen.
Suurempi saanti (>1,4 g) on välttämätöntä sairauksien ja lihaskuntoharjoittelun yhteydessä. On tärkeä ottaa huomioon proteiinin laatu ja lähteet, aterialla nautitun proteiinin määrä (vähintään 30 g), ajoitus ja täydennysravintovalmisteiden tarve. Proteiinia 1–1,2 g painokiloa kohden on 60 kg painavalla henkilöllä 60–84 g. Kun tavoitteena on lihasvoiman lisääminen, proteiinia tarvitaan vähintään 1,4 g/kg. Silloin proteiinin päiväsaannin tulee olla vähintään 84 grammaa. Suomalaisten tutkimusten mukaan proteiinin saanti ikääntyneillä on usein tätä vähäisempää.
Huomio liikkujan proteiinin saantiin
Liikuntainterventioissa on tärkeää arvioida ikääntyneen ravitsemustila ja ravinnonsaanti sekä huolehtia riittävästä energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saannista. Jos energian ja proteiinin saanti on kulutusta ja tarvetta vähäisempää, keho käyttää omia proteiinivarastojaan eli lihaksia lisääntyneen energiantarpeen tyydyttämiseen. Silloin liikunnalla ja lihaskuntoharjoittelulla voi olla haitallisia vaikutuksia. Lihasmassa ja paino vähenevät, vaikka tavoite on päinvastainen. Vähintäänkin harjoittelun hyödyt jäävät saamatta, jos proteiinin saanti ei ole riittävää.
Ruotsalaisessa tutkimuksessa liikuntaintervention seurauksena hauraiden vanhainkotiasukkaiden paino ja lihasmassa vähenivät. Tutkittaville annettiin lihaskuntoharjoittelun jälkeen juoma, joka sisälsi 15 grammaa proteiinia ja 200 kcal energiaa. Asukkaiden energian ja proteiinin saantia ruuasta ei tässä tutkimuksessa arvioitu.
Toisessa tutkimuksessa, missä 30 grammaa proteiinia sisältävä juoma nautittiin kahdessa erässä päivän aikana, tutkittavien toimintakyky parani ilman harjoittelua. Proteiinin saanti lisääntyi grammasta 1,4 grammaan painokiloa kohden ruokavaliosta ja proteiinijuomasta yhteensä. Kun lihaskuntoharjoittelu ja proteiinilisä yhdistettiin, lihasmassan määrä lisääntyi ja fyysinen toimintakyky parani. Myös nämä tutkittavat olivat iäkkäitä ja hauraita, mutta he asuivat omissa kodeissaan.
Suurimmalla osalla vanhainkotiasukkaista ravitsemustila on heikentynyt. Varsinkin iäkkäimillä asukkailla proteiinin saanti jää usein alle 60 grammaan vuorokaudessa. Näissä tilanteissa ravitsemuksen tukeminen ja lisäproteiinin tarjoaminen on välttämätöntä.
Ikääntyneen ravitsemusohjauksen tulisi aina perustua arviointiin ja yksilölliseen suunnitelmaan. Vaikka viime vuosina ikääntyneiden ravitsemukseen on kiinnitetty huomioita, edelleen tarvitaan tutkimuksia ravitsemushoidon hyödyistä ja tavoista toteuttaa sitä erityisesti kotona asuvien ikääntyneiden keskuudessa. Lihaskunnon ja toimintakyvyn heikkenemisen ehkäisy ja elämänlaadun parantaminen ovat keskeisiä ravitsemukseen liittyviä tutkimusaiheita.
Kirjoittaja:
ETT, dosentti Merja Suominen
Lähteet:
Bauer J et al. Evidence-based recommendations for optimal dietary protein intake in older people: A position paper from the PROT-AGE Study Group. J Am Med Dir Assoc 2013;14:542-59.
Tieland M et al. Protein supplementation improves physical performance in frail elderly people: a randomized, double-blind, placebo-controlled trial. J Am Med Dir Assoc 2012;13:720-6.
Ravitsemuskatsaus 2-2013Mitä suomalaiset syövät?10.12.2013