Perun Andien alueelta ovat peräisin monet viljelykasvit, kuten peruna, tomaatti ja erilaiset pavut, jotka kuuluvat myös suomalaiseen kansanravitsemukseen. Andeilla viljellään myös monia muualla vähän tunnettuja ravintokasveja, kuten kinoaa (Chenopodium quinoa), kañiwaa (Chenopodium pallidicaule) ja kiwichaa (Amaranthus caudatus). Niitä on viljelty ja käytetty ravinnoksi jo tuhansia vuosia koko Andien alueella.
Nämä siemenkasvit (valeviljakasvit) olivat hyvin tärkeitä Etelä-Amerikan alkuperäiskulttuureille, kuten inkoille. He söivät pääasiassa perunaan, maissiin ja kinoaan perustuvaa kasviravintoa, mutta niiden viljely väheni nopeasti espanjalaisten valloittajien saavuttua maahan 1500-luvulla.
Viime vuosina nämä perinteiset kasvit on löydetty uudelleen. Niiden viljely ja käyttö ovat elpyneet Etelä-Amerikan maissa ja laajentuneet myös Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan. Mielenkiinto Andien alkuperäiskasveja kohtaan liittyy niiden hyvään ravintoarvoon, minkä johdosta ne sopivat erityisruokavalioihin ja myös terveysvaikutteisten elintarvikkeiden aineosiksi.
Kinoa on mainituista kasveista tunnetuin. Sen viljely on lisääntynyt nopeasti Andien alueen maissa ja Argentiinassa kysynnän kasvun myötä. FAO nimesi vuoden 2013 kinoavuodeksi lisäämään kinoan tunnettuutta ja käyttöä ravintona.
Hyvä koostumus ja ravintoarvo
Kinoan, kañiwan ja kiwichan erilaisten paikallisten ja jalostettujen lajikkeiden ominaisuudet vaihtelevat huomattavasti. Siementen lisäksi näistä kasveista käytetään ravinnoksi myös lehtiä.
Näiden kasvien proteiinipitoisuus on korkea (14–18 %) ja aminohappokoostumus erinomainen. Niissä on runsaasti välttämättömiä aminohappoja lysiiniä ja metioniinia. Ne ovat myös hyviä ravintokuidun lähteitä (14–25 %). Kinoa ei sisällä gluteenia.
Taulukossa 1 on edellä mainittujen kasvien ja kauran koostumus.
Lähteet: Repo-Carrasco et al. 2003 (luvut keskiarvoja). Kauran tiedot: Fineli
Kinoan, kañiwan ja kiwichan öljypitoisuus on suhteellisen korkea. Erityisesti kinoa ja kañiwa ovat hyviä linoli- ja öljyhapon lähteitä. Molemmissa on myös runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja (yli 50 % rasvahapoista) ja ne ovat hyviä tokoferolien (E-vitamiini) lähteitä.
Myös kiwichan pääasialliset rasvahapot ovat linoli- ja öljyhappo, mutta erikoista kiwichan öljyssä on sen suhteellisen korkea skvaleenipitoisuus. Skvaleeni on triterpeeni, jolla saattaa olla myönteisiä terveysvaikutuksia. Sitä on runsaasti myös hai- ja oliiviöljyssä.
Nämä kasvit ovat hyviä raudan, sinkin ja kalsiumin lähteitä ja niissä on vitamiineja enemmän kuin tavallisissa viljoissa. Kinoa sisältää runsaasti foolihappoa. Kiwicha taas on hyvä kalsiumin ja raudan lähde.
Kinoa ja kañiwa sisältävät runsaasti flavonoideja ja niiden pitoisuus on verrattavissa marjojen, kuten mustikan antosyaanien, pitoisuuteen. Andien kasvien fenolisten yhdisteiden mahdollisia terveysvaikutuksia on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän.
Andien kasveista terveystuotteita
Andien kasveja käytetään Etelä-Amerikan maissa perinteisesti keitettyinä tai paahdettuina. Niistä tehdään myös jauhoja, joita voi käyttää leivonnassa.
Niitä voidaan lisätä erilaisiin leivonnaisiin, maitotuotteisiin, eineksiin ja lasten ruokiin. Ne sopivat aamiaisviljojen raaka-aineiksi, energiapatukoihin ja terveysvaikutteisten elintarvikkeiden aineosiksi.
Gluteeniton kinoa soveltuu erityisesti keliaakikoille, mutta runsaan ravintosisällön vuoksi myös monien ruokien lisukkeeksi. Kinoassa on saponiinia, joka antaa sille karvaan maun, mutta jalostuksen avulla on kehitetty lajikkeita, joissa saponiinipitoisuus on alhainen.
Taulukossa 2 on Andien ravintokasvien mahdollisia käyttösovelluksia terveysvaikutteisten elintarvikkeiden aineosina. Näiden kasvien markkinoinnissa EU-maissa ei ole tähän mennessä esitetty terveysväitteitä Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSAn arvioitaviksi.
Andien kasveista kinoaa on viljelty eräissä Euroopan maissa jo vuosikymmeniä ja se ei siten ilmeisesti tarvitse arviointia uuselintarvikkeeksi. Sen sijaan kiwicha ja kañiwa ovat uusia tulokkaita. Jos ne halutaan saada EU-markkinoille, ne tulee todennäköisesti arvioida ensin uuselintarvikkeina.
Kirjoittajat:
Tri Ritva Repo-Carrasco-Valencia, Perun kansallinen maatalousyliopisto La Molina
ja prof. Hannu J. Korhonen, MTT Biotekniikka ja elintarviketutkimus
Lähteet:
Becker, R., Wheeler, K., Lorenz, A., Stafford, O., Grosjean, A., Betschart and Saunders, R. 1981. A compositional study of amaranth grain. Journal of Food Science. 46: 1175-1180.
Bressani, R., De Martell, E. and Godinez, C. 1993. Protein quality evaluation of amaranth in adult humans. Plant foods for human nutrition 43: 123-143.
Guzman-Maldonado S. and Paredes- Lopez, O. 1998. Functional Products of Plant Indigenous to Latin America. Amaranth and Quinoa, Common Beans and Botanicals. In: Functional Foods. Biochemical and Processing Aspects. Mazza, G. (ed.) Technomic Publishing Company. Pennsylvania, USA.
Marcone, M., Kakuda, Y. and Yada, R. 2004. Amaranth as a rich dietary source of sitosterol and other phytosterols. Plant Foods for Human Nutrion. 58: 207-211
Quereshi, A., Lehmann, J. and Peterson, D. 1996. Amaranth and its oil inhibit cholesterol biosynthesis in 6-week-old female chickens. Journal of Nutrion. 126: 1972-1977.
Ranhotra G S, Gelroth J A, Glaser B K, Lorenz K J and Johnson D L 1993 Composition and protein nutritional quality of quinoa. Cereal Chemistry. 70 :303-305
Repo-Carrasco, R. 1992. Andean Crops and Infant Nourishment. Report B 25. Institute of Development Studies. University of Helsinki. Finland.
Repo-Carrasco, R. 1998. Introduccion a la Ciencia y Tecnologia de Cereales y de granos Andinos. Edi Agraria. Lima, Peru. 137 p.
Repo-Carrasco, R., Espinoza, C. and Jacobsen, S.-E. 2003. Nutritional Value and Use of the Andean Crops Quinoa (Chenopodium quinoa) and Kañiwa (Chenopodium pallidicaule). Food Reviews International. 19: 179-189.
Repo-Carrasco-Valencia, R., Hellstrom, J.K., Pihlava, J.-M. And Mattila, P.H. 2010. Flavonoids and other phenolic compounds in Andean indigenous grains: Quinoa (Chenopodium quinoa), kañiwa (Chenopodium pallidicaule) and kiwicha (Amaranthus caudatus). Food Chemistry 120: 128-133.
TAPIA, M. 1990. Cultivos Andinos Subexplotados y su Aporte a la Alimetnacion. Organización de las Naciones Unidas para la Agricultura y la Alimentación. FAO.205 p.
US Patent 5597807. Quinoa saponin compositions and methods of use. US Patent Issued on January 28, 1997