Suoliston limakalvo estää suolistomikrobien ja muiden haitallisten yhdisteiden vapaan pääsyn verenkiertoon. Tätä kutsutaan limakalvoesteeksi, jonka häiriö voi johtaa suolistomikrobien pintarakenteiden kuten lipopolysakkaridien läpipääsyyn. Lipopolysakkaridit ovat erittäin tulehduksellisia, ja niiden kohonneet pitoisuudet veressä on yhdistetty moniin tulehdusperäisiin sairauksiin.
Aivan viime vuosina limakalvoesteen häiriö on liitetty myös lihavuuteen. Tuore väitöstyö osoittaa, että limakalvoesteen läpäisevyyshäiriö ei ehkä johdukaan itse lihavuudesta, vaan siihen liittyvästä rasvaisesta ruokavaliosta.
Tavallisin lihavuustutkimuksessa käytetty eläinmalli on niin kutsuttu ravintoperäisen lihavuuden malli. Siinä hiiret lihovat, kun niille annetaan runsaasti eläinperäistä rasvaa sisältävää ruokaa. Näille hiirille kehittyy runsaasti ihmisten lihavuuteen liittyviä häiriöitä: mm. kohonnut verensokeri, rasvamaksa ja rasvakudoksen tulehdus.
Väitöstyössä havaittiin, että ravintoperäisen lihavuuden hiirimallissa ilmenee myös suoliston limakalvoesteen läpäisevyyshäiriö. Tässä mallissa ei pystytä erottamaan lihavuuden ja ravinnon rasvan vaikutuksia, sillä ne ilmenevät yhtäaikaisesti. Siksi tutkimuksessa käytettiin myös geneettisen lihavuuden hiirimallia, jossa hiiret lihovat vähärasvaisella ruokavaliolla. Silloin limakalvoesteen häiriöitä ei syntynyt. Muutokset suoliston limakalvoesteessä näyttivät siis johtuvan nimenomaan ravinnon rasvasta eivätkä lihavuudesta.
Sappihappojen rakenne vaikuttaa
Suoliston limakalvoesteen häiriöiden syyksi on aiemmin esitetty muutoksia suolistomikrobistossa. Väitöstutkimus osoitti, että syy voi löytyä myös suoliston sisällön sappihapoista ja muutoksista niiden rakenteissa. Runsaasti rasvaa syöneiden hiirten ulosteen sappihapot olivat rakenteeltaan rasvaliukoisempia kuin vähärasvaista rehua syöneillä hiirillä. Niillä hiirillä, joilla ulosteen sappihapot olivat erityisen rasvaliukoisia, myös suoliston läpäisevyyshäiriö oli pahin.
Kun sappihappojen vaikutuksia tutkittiin suolistokoepaloilla, eräs hyvin rasvaliukoinen sappihappo aiheutti vakavan läpäisevyyshäiriön, kun taas vähiten rasvaliukoisella sappihapolla oli jopa päinvastainen vaikutus. Geneettisen lihavuuden hiirimallissa ei tapahtunut muutoksia sappihappojen rasvaliukoisuudessa.
Väitöstyön tulosten perusteella sappihappojen rakenteilla voi olla merkitystä suoliston limakalvon hyvinvoinnin kannalta. Sappihappojen rakenteita muokkaavat suolistomikrobit. Ne ovat tällä hetkellä vilkkaan tutkimuksen kohteena, ja niiden muutoksia yhdistetään elintapasairauksiin myös ihmisillä. Jatkossa tulisi selvittää, liittyvätkö mikrobiston muutokset sappihappojen aineenvaihduntaan, ja ovatko sappihapot yksi selittävä tekijä elintapasaurauksien synnyssä.
Kirjoittaja:
FT Lotta Stenman, tutkija, DuPont Nutrition and Health, Active Nutrition
Lähde:
Lotta Stenmanin väitös 28.6.2013, Helsingin yliopisto ”Dietary fat and bile acids in the pathogenesis of gut barrier dysfunction”
Ravitsemuskatsaus 2-2013Mitä suomalaiset syövät?10.12.2013