Kuitu olisi hyvä saada haarukkaan

”Kan­san­ra­vit­se­muk­sen suu­rin jut­tu täl­lä het­kel­lä ovat vi­han­nes­ten, he­del­mien ja mar­jo­jen ku­lu­tuk­sen li­sää­mi­nen ja vil­ja­val­mis­tei­den laa­dun pa­ran­ta­mi­nen. Kui­dun saan­ti pi­täi­si saa­da suo­si­tus­ten haa­ruk­kaan. Kui­dus­sa, mar­jois­sa ja kas­vik­sis­sa on kan­san­ra­vit­se­muk­sen kan­nal­ta pal­jon mah­dol­li­suuk­sia.”

Hel­sin­gin yli­o­pis­ton tuo­re ra­vit­se­mus­tie­teen pro­fes­so­ri Mi­ka­el Fogelholm ei pidä tyy­dyt­ty­nyt­tä ras­vaa enää huo­len­ai­hee­na. Hän ei näe suo­si­tuk­sen alle 10 ener­gi­a­pro­sent­tiin pää­syä ko­vin­kaan re­a­lis­ti­se­na.

 ”1970-lu­vul­la oli help­po vä­hen­tää tyy­dyt­ty­neen ras­van saan­tia, kos­ka sitä syö­tiin niin run­saas­ti. Mut­ta mis­tä sitä enää tä­nään vä­hen­tää? Va­lis­tus ja tuo­te­ke­hi­tys ovat teh­neet teh­tä­vän­sä. Sen si­jaan voi­sim­me ai­van hy­vin alen­taa so­ke­rin saan­ti­suo­si­tus­ta 10 pro­sen­tis­ta kah­dek­saan.”

Tunnepalo vie ravitsemuskeskustelua

Mi­ka­el Fogelholm vie­ras­taa eh­do­ton­ta suh­tau­tu­mis­ta ra­vit­se­muk­seen.  Hän muis­tut­taa, että ruo­ka on myös kult­tuu­ria ja pe­rin­net­tä. Esi­mer­kik­si so­pii pe­ru­na. Se kuu­luu suo­ma­lai­seen ruo­ka­kult­tuu­riin, vaik­ka sen ter­veel­li­syyt­tä on­kin vii­me ai­koi­na ky­seen­a­lais­tet­tu.

 ”Minä en ai­na­kaan suos­tu syö­mään po­ron­kä­ris­tys­tä il­man pe­ru­na­muu­sia.”

 Ra­vit­se­muk­sen asi­an­tun­ti­ja ja tut­ki­ja ei pää­se jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa hel­pol­la. Ra­vit­se­muk­ses­ta kes­kus­tel­laan voi­mak­kai­den tun­tei­den ja asen­tei­den va­ras­sa.

 ”Va­li­tet­ta­vas­ti osa ra­vit­se­muk­sen asi­an­tun­ti­jois­ta­kin on men­nyt tun­ne­palo­ih­mis­ten kuo­roon.”

 Osa ku­lut­ta­jis­ta on suh­tees­saan ra­vit­se­muk­seen jo niin asen­teel­li­sia, että tasa­puo­li­nen tele­vi­sio-oh­jel­ma tor­ju­taan hum­puu­ki­na. Esi­mer­kik­si BBC:n kiih­ko­ton do­ku­ment­ti lisä­ai­neis­ta hau­kut­tiin net­ti­kes­kus­te­luis­sa ja sitä pi­det­tiin elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suu­den ti­laa­ma­na oh­jel­ma­na. Sen si­jaan sen­saa­ti­o­ha­kui­set oh­jel­mat hy­väk­sy­tään to­tuu­te­na, vaik­ka ne oli­si­vat täyt­tä ros­kaa.

 Asi­an­tun­ti­juu­den mur­ros on eri­tyi­sen haas­teel­lis­ta ra­vit­se­mus­kas­va­tuk­sen kan­nal­ta: Mi­ten saa­da vies­tiä pe­ril­le, kun ei voi tar­jo­ta dra­ma­tiik­kaa eikä sen­saa­ti­oi­ta. Mi­ka­el Fogelholm on kui­ten­kin aina käy­tet­tä­vis­sä, kun toi­mit­ta­jat ha­lu­a­vat hä­nel­tä kom­ment­tia tai haas­tat­te­lua.

 ”On vain jak­set­ta­va vuo­des­ta toi­seen ker­ra­ta sa­mo­ja pe­rus­a­si­oi­ta ja ko­et­taa tuo­da jär­jen ään­tä ken­täl­le.”

Mitä tehdään miesten kanssa?

Ra­vit­se­mus­kas­va­tuk­ses­sa riit­tää töi­tä, jot­ta mie­het saa­daan syö­mään ny­kyis­tä enem­män kas­vik­sia, mar­jo­ja ja he­del­miä. Ra­vit­se­mus­vies­tin­tä ei ole saa­vut­ta­nut ta­voit­tei­taan, jos am­mat­ti­kou­lun po­jis­ta puo­let ei ota lau­ta­sel­leen lain­kaan kas­vik­sia ja suh­tau­tuu suo­ras­taan kau­hul­la jäl­ki­ruo­ak­si tar­jot­tuun marjasmoothiin.

Pro­fes­so­ri Fogelholmilla ei ole taka­tas­kus­saan ”jip­poa”, jol­la vä­hän kou­lu­te­tut mie­het, saa­tai­siin syö­mään ter­veel­li­sem­min. Ruo­kai­lu­ym­pä­ris­töä voi­daan pa­ran­taa ja he­del­mien ja vi­han­nes­ten ar­von­lisä­ve­roa alen­taa. Mut­ta se ei rii­tä, kun ky­sees­sä on­kin so­si­aa­li­sen ym­pä­ris­tön il­miö.

 ”Ter­veys­kas­va­tus on ihan avu­ton­ta, kun sen pi­tää kil­pail­la rons­kia äijä­ruo­kaa syö­vän mie­hek­kyy­den iden­ti­tee­tin kans­sa.”

 On käy­tet­tä­vä luo­vaa pa­nos­ta mo­nel­la rin­ta­mal­la, jot­ta mie­het saa­daan ot­ta­maan vas­tuu­ta omas­ta ter­vey­des­tään ja ra­vit­se­muk­ses­taan. Mie­hil­le pi­täi­si löy­tää ter­veel­li­sen elä­män­ta­van samais­tu­mis­mal­le­ja.  Am­mat­ti­kou­lun ter­veys­tie­don pi­tää olla te­ke­mis­tä ja elä­män­tai­to­pro­jek­te­ja.

Maahanmuuttajista tiedetään liian vähän

 Toi­nen kan­san­ra­vit­se­muk­sen haas­te ovat maa­han­muut­ta­jat.  ”Uu­des­ta ruo­ka­kult­tuu­ris­ta ei vält­tä­mät­tä osa­ta poi­mia sen hy­viä puo­lia. Pika­ruo­ka voi tun­tua tur­val­li­sel­ta, kun oman ruo­ka­kult­tuu­rin to­teut­ta­mi­nen vie­raas­sa ym­pä­ris­tös­sä ei enää ole luon­te­vaa.”

 ”Mut­ta maa­han­muut­ta­jien elä­mäs­tä tie­de­tään ai­van lii­an vä­hän, jot­ta ym­mär­täi­sim­me hei­dän ra­vit­se­mus- ja ter­veys­käyt­täy­ty­mis­tään”, Mi­ka­el Fogelholm to­te­aa.

Lihavuus on iso poliittinen kysymys

 Pro­fes­so­ri Fogelholmin mu­kaan hii­li­hyd­raat­tien vas­tus­ta­jat an­ta­vat las­ten li­ha­vuu­den li­sään­ty­mi­ses­tä lii­an yk­sin­ker­tais­te­tun se­li­tyk­sen. Hii­li­hyd­raat­tien ja ras­van suh­de ra­vin­nos­sa ei rat­kai­se las­ten eikä ai­kuis­ten­kaan li­ha­vuut­ta.

 ”Li­ha­vuus ei ole niin­kään pik­ku­las­ten kuin kou­lu­i­käis­ten on­gel­ma. Lap­sen elä­mäs­sä ta­pah­tuu jo­tain li­ha­vuu­del­le al­tis­ta­vaa, kun hän me­nee kou­luun.”

 Ensi­a­vuk­si Mi­ka­el Fogelholm eh­dot­taa pal­jon kou­lu­lii­kun­taa ja pi­hoil­le hou­ku­tuk­sia väli­tun­ti­liik­ku­mi­seen. Koko­päi­vä­kou­lu oli­si hä­nen mu­kaan­sa pa­rem­pi vaih­to­ehto, kuin ko­to­na ilta­päi­vät loh­tu­ruo­kaa mu­tus­ta­vat lap­set tie­to­kone ja kän­nyk­kä seu­ra­naan.

 ”Koko­päi­vä­kou­lu voi­si mer­ki­tä oh­jat­tua lii­kun­taa, leik­kiä, mie­le­käs­tä puu­haa ja ter­veel­li­siä väli­pa­lo­ja.”

Li­ha­vuu­den juu­ret ovat sy­väl­lä po­li­tii­kas­sa. ”Hy­vin­voin­ti­yh­teis­kun­nan vaa­ti­ma jat­ku­va kas­vu ja ku­lu­tus ovat sie­men li­ha­vuu­del­le. Ruo­an ku­lu­tus on osa brut­to­kan­san­tuot­teen kas­vua.”

 Kaup­po­jen kes­kit­ty­mi­nen­kin al­tis­taa li­ha­vuu­del­le: ”Suu­res­ta auto­mar­ke­tis­ta os­te­taan pal­jon ruo­kaa ker­ral­la. Isos­sa kau­pas­sa on enem­män hou­ku­tuk­sia kuin pie­nes­sä. Per­heen ruo­ka­tar­peet yleen­sä yli­ar­vi­oi­daan os­tok­sil­la. Jää­ka­pis­sa on koko ajan tar­jol­la ta­va­raa ja niin sitä tu­lee myös syö­tyä enem­män.”

 Myös ta­pam­me ruo­kail­la on muut­tu­nut. Il­man ate­ri­a­ryt­miä nä­län ja kyl­läi­syy­den tun­teet me­ne­vät se­kai­sin ja mie­li­teko oh­jaa ruo­kai­lua.

Yhteiskunta mukana ravitsemusopetuksessa

 Ra­vit­se­muk­sen yh­teis­kun­nal­li­sia ulot­tu­vuuk­sia ei ole unoh­det­tu ra­vit­se­mus­tie­teen opin­nois­sa. Ra­vit­se­mus ja yh­teis­kun­ta – opin­to­ko­ko­nai­suu­des­sa ovat mu­ka­na mm. ter­vey­den edis­tä­mi­nen, ra­vit­se­muk­sen eko­lo­gi­suus sekä yk­si­lön ja ym­pä­ris­tön vuo­ro­vai­ku­tus. Li­ha­vuu­den eh­käi­sy on ol­lut opis­ke­li­joil­la har­joi­tus­työ­nä, jos­sa he ovat laa­ti­neet eh­käi­sy­stra­te­gi­at Maa­il­man ter­veys­jär­jes­tön, Eu­roo­pan uni­o­nin, Suo­men sekä kau­pun­gin ja oppi­lai­tok­sen ta­sol­la.

 Ra­vit­se­mus­tie­teen osas­to on myös mu­ka­na Maa- ja elin­tar­vi­ke­ta­lou­den ja Ku­lut­ta­ja­tut­ki­mus­kes­kuk­sen hank­kees­sa, jos­sa sel­vi­te­tään syö­mi­sen ym­pä­ris­tö- ja ter­veys­vai­ku­tuk­sia.

 Mi­ka­el Fogelholm pi­tää tär­ke­ä­nä, että yh­teis­kun­ta­tie­teet ja ra­vit­se­mus­tie­de tuo­daan lä­hel­le toi­si­aan. Kan­san­ra­vit­se­muk­sen tut­ki­mus on hy­vin moni­a­lais­ta mo­le­kyy­li­bi­o­lo­gi­as­ta yh­teis­kun­ta­tie­tei­siin.

 Kir­joit­ta­ja: Lee­na Pac­ka­len

Kui­dus­sa, mar­jois­sa ja kas­vik­sis­sa on kan­san­ra­vit­se­muk­sen kan­nal­ta pal­jon mah­dol­li­suuk­sia