D-vitamiini – missä mennään?

Vii­me vuo­si­na on kes­kus­tel­tu vilk­kaas­ti sii­tä, voi­daan­ko eri­lai­sia tau­te­ja, ku­ten di­a­be­tes­ta, syö­pää ja in­fek­ti­o­ta  eh­käis­tä li­sää­mäl­lä D-vi­ta­mii­nin saan­tia ja nos­ta­mal­la D-vi­ta­mii­ni­ti­lan­teen merk­ki­ai­neen, see­ru­min 25-hydroksi-D-vi­ta­mii­nin pi­toi­suuk­sia (S-25OHD) huo­mat­ta­vas­ti. Kes­kus­te­lu poh­jau­tuu sii­hen, että mo­nes­sa epi­de­mi­o­lo­gi­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa on osoi­tet­tu yh­teys ky­seis­ten tau­tien esiin­ty­vyy­den ja al­hai­sen S-25OHD-pi­toi­suu­den vä­lil­lä.

Tosi­a­si­as­sa emme kui­ten­kaan pys­ty erot­ta­maan, mikä on syy ja mikä seu­raus. Li­säk­si so­pi­van ta­son löy­tä­mi­nen on näi­den tut­ki­mus­ten pe­rus­teel­la  haas­teel­lis­ta. Ei ole teh­ty in­ter­ven­ti­o­tut­ki­muk­sia, jois­sa oli­si an­net­tu D-vi­ta­mii­nia näi­den tau­tien eh­käi­se­mi­sek­si. Me­neil­lään on kol­me erit­täin laa­jaa in­ter­ven­ti­o­tut­ki­mus­ta: Ka­na­das­sa, muu­ta­mas­sa Eu­roo­pan maas­sa sekä Suo­mes­sa. Toi­vom­me, että nämä tut­ki­muk­set  an­tai­si­vat vas­tauk­sen D-vi­ta­mii­nin mah­dol­li­ses­ta tar­peel­li­suu­des­ta tau­tien eh­käi­sys­sä.

D-vi­ta­mii­nin bi­o­lo­gi­ses­ti ak­tii­vi­sel­la muo­dol­la, kalsitriolilla, on mon­ta tär­ke­ää teh­tä­vää eli­mis­tös­säm­me solu­ta­sol­la. Nämä fy­si­o­lo­gi­set ta­pah­tu­mat voi­si­vat te­o­ri­as­sa tu­kea ha­vain­to­ja D-vi­ta­mii­ni­ti­lan­teen ja tau­tien esiin­ty­vyy­den vä­lil­lä.

D-vitamiini ja kuolleisuus

Vii­me ai­koi­na on il­mes­ty­nyt mon­ta tie­teel­lis­tä jul­kai­sua, jois­sa al­hais­ten S-25OHD-pi­toi­suuk­sien on ku­vat­tu li­sää­vän kuol­lei­suut­ta. Mie­len­kiin­tois­ta on, että uu­sim­mis­sa tut­ki­muk­sis­sa myös kor­keim­mat S-25OHD-pi­toi­suu­det on lii­tet­ty kuol­lei­suu­den li­sään­ty­mi­seen. Täl­löin pu­hu­taan yli 80-100 nmol/l:n pi­toi­suuk­sis­ta, jot­ka ei­vät ole eri­tyi­sen kor­kei­ta ar­vo­ja.

Yksilöllisiä eroja vasteessa

Tut­ki­muk­sis­sa on huo­mat­tu, että sama mää­rä D-vi­ta­mii­nia nä­kyy eri ih­mi­sil­lä eri­lai­si­na S-25OHD-pi­toi­suuk­si­na. Syy tä­hän voi­si olla pe­rin­nöl­li­nen.  Äs­ket­täin jul­kais­tiin laa­ja tut­ki­mus, jos­sa ku­vat­tiin kol­me eri D-vi­ta­mii­nin ai­neen­vaih­dun­taan liit­ty­vää polymorfismia. Niis­tä toi­sel­la homotsygootilla oli huo­mat­ta­vas­ti al­hai­sem­pi S-25OHD-pi­toi­suus kuin toi­sel­la homotsygootilla. Kun kaik­ki kol­me polymorfismia esiin­tyi­vät yh­des­sä, ris­ki al­hai­seen S-25OHD-pi­toi­suu­teen suu­re­ni 2,5-ker­tai­ses­ti.

Yhdysvalloissa uudet suositukset

Vii­me vuo­den lop­pu­puo­lel­la Yh­dys­val­lois­sa jul­kais­tiin uu­det D-vi­ta­mii­nin ja kal­siu­min saan­ti­suo­si­tuk­set. Niis­sä to­det­tiin, ett­ei suo­si­tus­ta voi pe­rus­taa eri­lais­ten tau­tien eh­käi­syyn, vaan luus­ton hy­vin­voin­nin tur­vaa­mi­seen. Lop­pu­jen lo­puk­si pää­dyt­tiin sii­hen, että S-25OHD-taso noin 50 nmol/l riit­tää mel­kein kai­kil­le. Tä­hän pääs­see, jos päi­vit­täi­nen saan­ti on 15 µg. Jos­sain ta­pauk­sis­sa, ku­ten van­huk­sil­la kaa­tu­mi­sien ja luun­mur­tu­mien eh­käi­sys­sä, S-25OHD -pi­toi­suus 75 nmol/l on hyvä. Sil­loin D-vi­ta­mii­nia tar­vi­taan 20 µg päi­väs­sä. Odo­tam­me nyt mie­len­kiin­nol­la, mi­hin vuon­na 2012 pää­dy­tään uu­sis­sa poh­jois­mai­sis­sa saan­ti­suo­si­tuk­sis­sa.

Kir­joit­ta­ja:

Lai­tok­sen joh­ta­ja, pro­fes­so­ri
Christel Lam­berg-Allardt
Hel­sin­gin yli­o­pis­to,
Elin­tar­vi­ke- ja ym­pä­ris­tö­tie­tei­den lai­tos

D-vi­ta­mii­ni – mis­sä men­nään?