The Lancet, lääketieteen ykköslehti maailmassa, aloitti elokuussa 2011 lihavuutta käsittelevän kirjoitusten sarjan. Ensimmäinen osio kuvaa lihavuusepidemian laajuutta ja selittää lihavuuden yleistymisen syitä sekä maiden välisiä valtavia eroja.
Sarjan kimmokkeena lienee ollut se, että ei-tarttuvat taudit olivat ensi kerran Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksen asialistalla tänä syksynä. Monissa maissa on hyviä esimerkkejä siitä, miten tarttuvia tauteja, vammautumisia ja terveyden riskitekijöitä, kuten tupakointia, kohonnutta kolesterolia ja verenpainetta, on saatu vähennettyä. Mikään valtio ei kuitenkaan vielä ole lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä saavuttanut vastaavia tuloksia. Nämä kaksi tautia ovat kovempia haasteita kuin aiemmat.
Vain hallitusten toimin tuloksia
Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi jo vuonna 2004 maailmanlaajuisen ruokavalio-, liikunta- ja terveysstrategian, jossa tarjotaan ohjeita yhteiskunnan toimiin. Hallitukset ovat kuitenkin olleet hitaita toteuttamaan niitä. Ilman hallitusten sitoutumista lihavuusepidemiaa ei saada tukahdutettua.
Lihavuus johtuu pitkälti lihavuutta suosivasta ympäristöstä, siksi ensisijaista olisi muuttaa ympäristöä.
Monissa korkean elintason maissa energian saannin ja kulutuksen tasapaino heilahti lihomista suosivaan suuntaan 1960–70-luvuilla. Lihavuusepidemia yleistyi niissä 1970–80-luvuilla, ja vähän myöhemmin köyhemmissä maissa. Vuonna 2008 arviolta 1,46 miljardilla aikuisella painoindeksi ylitti arvon 25. Lihavia aikuisia, joiden painoindeksi ylitti arvon 30, oli 502 miljoonaa. Lisäksi 170 miljoonaa alle 18-vuotiasta lasta voitiin luokitella ylipainoiseksi tai lihavaksi.
Ruoan laatu ja ruoan jakautuminen liittyvät sekä lihavuuteen että aliravitsemukseen. Näitä kumpaakin vastaan pitää taistella usein yhtä aikaa. Jos lapsena on aliravittu ja lihoo aikuisena, lihavuuden haitat kaksinkertaistuvat verrattuna siihen, että lapsena ruokaa on riittävästi.
Uusi laskelma laihtumisvauhdista
Ennen sanottiin, että laihtuakseen puoli kiloa viikossa pitää syödä päivittäin 2 MJ (500 kcal) vähemmän. Uuden matemaattisen mallin mukaan keskivertolihava laihtuu jokaista päivittäin vähennettyä 100 kilojoulea kohden yhden kilon. Puolet laihtumistuloksesta saavutetaan vuoden ja 95 % kolmen vuoden kuluessa. Lopputulokseen vaikuttaa, paljonko energiansaanti vähenee pysyvästi.
Uusi laskutapa ottaa huomioon kaksi asiaa. Jo 30 kilojoulen päivittäinen energian vajaus laihduttaa, mutta saavutetun painon ylläpitämiseen tarvitaan joka päivä 900 kilojoulen verran vähemmän energiaa kuin ennen. Tämä tosiasia tekee lihavuusepidemian nujertamisesta vaikean. TL
Lähteet:
- Swinburn BA, Sacks G, Hall KD, McPherson K, Finegood DT, Moodie ML, Gortmaker SL: The global obesity pandemic: shaped by global drivers and local environments. The Lancet 2011;378:804–14.
- Hall KD, Sacks G, Chandramohan D, Chow CC, Wang YC, Gortmaker SL, Swinburn BA: Quantification of the effect of energy imbalance on bodyweight. Lancet 2011; 378: 826–37